Hanna Hantula: Aleksi Lehikoinen, mitä jokaisen tulisi ymmärtää linnuista ja ilmastonmuutoksesta?
Aleksi Lehikoinen: No linnut on tietysti lajiryhmä muiden joukossa, jossa tunnetaan paljon ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Mutta ehkä lintuja kannattaa myös miettiä sen suhteen, että se on vain esimerkkilajiryhmä. Yleisesti ottaen ilmastonmuutos muuttaa lajien esiintymistä siellä, missä ne elää, miten ne voi elää siellä. Jokainen voi tietysti miettiä, miten se vaikuttaa sitten moniin muihin lajiryhmiin ihminen mukaan lukien. Ihminenkään ei ole ilmastonmuutokselta paossa, vaan myös meihin vaikuttavat samat tekijät enemmän tai vähemmän.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee taustalle]
Hanna: Kuuntelet Helsingin yliopiston Utelias mieli -podcastia, joka puhuu tieteestä tunteella. Tässä podcastissa tutkijat saavat puhua niistä asioista, jotka heidän mielestään ovat juuri nyt kiinnostavimpia ja tärkeimpiä. Vieraana on tänään lintututkija ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta. Tervetuloa.
Aleksi: Kiitos.
Hanna: Minä olen Hanna Hantula, tämän podcastin juontaja.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Aleksi, sä olit lapsena jo kova lintuharrastaja, eli sä olet vähän niin kuin tehnyt harrastuksesta itsellesi työn. Kuinka usein sä nykyään ehdit käydä ihan oikeasti luonnossa lintuja katsomassa?
Aleksi: Kyllä mä säännöllisesti ja tietenkin jos on ulkona, ei voi täysin olla sulkematta silmiään ja korviaan. Koko ajan sitä on ikään kuin hoksottimet auki ja päällä. Kyllä mä reagoin lintujen ääniin, ympärillä oleviin lintuihin joka puolella, missä niitä vain on. Mutta totta kai varsinaisia linturetkiä tulee tehtyä harvemmin kuin perus arki ulkona liikkumista.
Hanna: Mä tiedän itse linnuista tosi vähän, ja musta toi kuulostaa jotenkin tosi ihanalta tavalta ja hyvin erilaiselta tavalta hahmottaa maailmaa kuin itse, että on tuommoinen yksi asia aistittavana lisää.
Aleksi: Se myös varmaan auttaa siihen, että ehkä havainnoi ylipäätään maailmaa eri tavalla. Kiinnittää erilaisiin ääniin huomiota. Koska lintujen äänien tunnistaminen on keskeinen osa sitä lajien tuntemusta, samalla myös tunnistaa niitä ääniä, mitkä ei ole lintujen ääniä, että tämä kuulostaa tältä. En millään lailla itse ole musikaalinen ja sen puoleen, mutta varmasti sillä lailla harjaantumista on siinä, että oppii tuntemaan hyvin erityyppisiä ääni.
Hanna: Sä et varmaan ihan hirveästi tuolla ulkona kävele sitten kuulokkeet päässä.
Aleksi: No en juurikaan.
Hanna: Mä olen käsittänyt, että kevätmuutto on lintuharrastajan parasta aikaa. Päteekö tämä myös lintututkijaan?
Aleksi: Se on kiireistäi aikaa tutkijalle, etenkin jos on maastohommia. Itse tietysti olen jonkun verran maastossa. Meillähän Luomuksella me koordinoidaan Suomen linnuston seurantaa, johon liittyy erilaisia lintulaskentoja ja vapaaehtoisten keräämää aineistoa. Meillä Suomessa on satoja lintuharrastajia, ketkä kerää vuosittain lintuaineistoa meidän seurantoihin. Tämä kevät on tietysti se kausi, että meidän pitää ensiksi yrittää saada mahdollisimman paljon mainostettua niitä laskentoja ja saada vapaaehtoiset mukaan niihin plus olla vielä yhteydessä niihin, ketkä on aikaisemmin olleet jo mukana, että he jatkaisivat toimintaa. Ja sitten yrittää itse vielä ehtiä myös itse maastoon. Käydä vähän katsomassa, miltä omilla seurantapaikoilla vaikuttaa se tilanne. Ja sitten kaikki muut asiat siihen päälle. Niin se on kiireistä, mutta myös tosi mukavaa aikaa. Silloin tapahtuu tosi paljon. Kevät on paljon intensiivisempi kuin syksy. Lintujen kevätmuutto vähintään puolitoista kertaa nopeampi keväällä kuin syksyllä.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Tässä podcastissa tutkijat saavat puhua siitä, mikä heistä on juuri nyt tärkeää. Tänään studiossa mun kanssa on siis Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta. Me keskustellaan siitä, millaisilla kaikilla tavoilla ilmastonmuutos vaikuttaa lintuihin ja miten linnut muuttuvaan ympäristöön sopeutuu tai on sopeutumatta. Mä olen siis käsittänyt, että ilmastonmuutos vaikuttaa lintuihin aika monilla eri tavoilla. Lintulajit ensinnäkin vähenee, ja niiden elinympäristöt muuttuu tai oikeastaan siirtyy pohjoisempaan. Kuinka isoja ne siirtymät on?
Aleksi: Jos puhutaan levinneisyysalueiden tai runsauksien siirtymisestä, me ollaan laskettu suomalaisessa aineistossa, että se on noin puolitoista kilometriä vuodessa eli kolme, neljä metriä päivässä. Puhutaan semmoisista muutoksista, mitkä me pystytään jo havaitsemaan helposti oman elinikämme aikana tai parissakymmenessä vuodessa varsin selkeästi. Silti ne muutokset on hitaampia kuin miten esimerkiksi ilmastovyöhykkeet siirtyy. Linnut tai vaikkapa päiväperhosetkin eivät siirry yhtä nopeasti kuin lämpötilavyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista. Sitten jos ajatellaan jotain ajoituksen muutoksia, siinä on paljon vaihtelua. Nopeimmat lajit on aikaistaneet niitten kevätmuuttoa yli kuukaudella. Vaikka laulujoutsen tai metsähanhi on tämmöisiä, mitkä saapuu meille paljon aikaisemmin kuin muutama vuosikymmenen sitten. Sitten taas vaikkapa tervapääsky, jota pidetään kesän tuojana, on aikaistanut korkeintaan muutaman päivän. Siinä on paljon lajikohtaisia eroja.
Hanna: Toi kuukauden kuulostaa mun korvaan tosi isolta. Voiko tuollaisista asioista suoraan sanoa, että tämä on hyvä tai huono asia, että näin käy?
Aleksi: Mä pidän sitä, että hyvänä asiana, että lajit pystymään reagoimaan siihen, jos puhutaan ajoituksen muutoksesta. Se kertoo siitä, että niillä on tiettyä joustavuutta ja ne voi reagoida nopeasti niihin muutoksiin. Se, että ne siirtyy nopeasti kohti pohjoista, ei välttämättä ole hyvä asia, koska loputtiin asti ne eivät pysty siirtymään. Siinä mielessä jonkunnäköinen sopeutuminen siihen olosuhteisiin muillakin tavoilla on tarpeellista kuin pelkästään siirtyä vain hyvin nopeasti kohti pohjoista, jolloin siellä tulee vaikkapa meidän tapauksessa Jäämeri tai tuntureiden laki vastaan.
Hanna: Sä olet tosiaan tutkinut muuttolintuja. Jos nyt puhutaan Suomen linnuista, joiden kautta ainakin mun ja varmaan monen kuulijankin on tätä helpoin hahmottaa, niin ihan peruskysymys: Miksi ne ylipäätään lähtee täältä syksyisin? Mitä linnut sillä muuttamisella tavoittelee?
Aleksi: Suomen tapaus on tietysti helppo ymmärtää siinä, että meillä on neljä vuodenaikaa. Me ollaan täällä äärevien olosuhteiden äärellä, ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä äärevämmäksi ne olosuhteet muuttuu. Eli talvella on vaan yksinkertaisesti liian kylmä pysyä hengissä monille lajeille, ja sen takia kannattaa poistua. Ja niilläkin lajeilla, ketkä yrittää jäädä tänne talvehtimaan, se talvi saattaa usein olla se pullonkaula ja kuolleisuus on kohtuu suurta, mutta se on silti se paras vaihtoehto, mitä ne voi tehdä. Eri lajeilla on erilaisia sopeumia. Meillä noin 70–80 prosenttia linnuista on muuttolintuja.
Hanna: Niin, eli tavoitteena on siis henkiin jääminen.
Aleksi: Kyllä.
Hanna: Millaisia asioita linnut sitten haluaa talvehtimispaikaltaan? Mikä on unelmien talvehtimispaikka?
Aleksi: Siellä olisi riittävästi ruokaa, mahdollisimman vähän petoja ja mahdollisimman vähän loisia. Usein se ei toteudu kuitenkaan, ja joku niistä on aina. Mitä etelämpään mennään, keskimäärin siellä enemmän kumminkin petoja tai loisia. Kaikkia näitä ei voi saada, mutta se ravinto on tietysti se tärkein, koska ilman sitä ne eivät pysy hengissä. Muihin täytyy sitten vaan yrittää sopeutua.
Hanna: Mistä päin maailmaa nämä tällaiset paikat löytyy?
Aleksi: Jos ajatellaan suomalaisia muuttolintuja, mitkä varmasti poistuu Suomesta, eihän osa niistä mene Ruotsia pidemmälle. Etelä-Ruotsi on huomattavasti leudompi alue, missä talvehtia, tai eteläinen Itämeri ylipäätään. Ja pisimmät sitten muuttaa aina Etelä-Afrikkaa tai jopa Etelämannerta myöten. Lapintiira muuttaa aina Etelämantereelle asti talveksi. Ja kaikkea siltä väliltä. Osa menee Afrikkaan, osa jää Eurooppaan. Pieniä määriä myös meidän lajeista menee jopa trooppiseen Aasiaan talveksi.
Hanna: Millaisen se muuttolinnun matka käytännössä on? Lentääkö ne vaan suorinta tietä sinne seuraavaan paikkaan niin nopeasti kuin mahdollista vai onko se jotenkin letkeämpään matkan tekoa, missä voi vähän katsella maisemia?
Aleksi: Kyllä muuttomatka on keskimäärin se kaikkein vaarallisin aika lajeille vuodesta. Tietysti siihen liittyy sitä, että voi tulla epäsuotuisia sääolosuhteita, mitkä voi aiheuttaa lisäkuolleisuutta. Aina voi joutua semmoisen paikkaan, mitä ne ei tunne niin hyvin, jolloin siellä on riski joutua petojen saaliiksi tai joku muut tämmöinen. Ei löydä riittävästi ravintoa ja nääntyy. Se on myös tosi raskasta. Jos ajatellaan vaikkapa pajulintua, mikä painaa noin kymmenen grammaa, ja tuommoinen pikkulintu lentää aina Etelä-Afrikkaa myöten talvehtimaan. Se on musta fysiologisesti aivan mieletön suoritus. Tietysti tämmöisillä lajeilla on hyvin erityyppisiä strategioita. Osa voi muuttaa pitkän matkaa yhtäjaksoisesti. Tiedetään jollain kahlaajilla ne saattaa muuttaa tuhansia kilometrejä yhtä soittoa, jolloin ne on ensiksi tankannut voimakkaasti vararavintoa ja sitten lentää yhtä soittoa pitkän matkaa. Tämä on siinä mielessä aika turvallista, että sitten ei välttämättä tule semmoista, että tarttis löytää jatkuvasti uusia levähdysalueita ja tankata niitä ja jos semmoista ei löydy, sitten voi käydä huonosti. Mutta osa sitten taas menee pienillä etapeilla. Ne lentää päivän. Sitten levähtää ja ruokailee taas pidemmän aikaa ja sitten lentää päivän. Eli se on hyvin lajikohtaista, minkä tyyppistä etappia mennään. Keskimäärin lajit muuttaa, jos ajatellaan koko muuttomatkaa, muutamia kymmeniä kilometriä tai korkeintaan muutama sata kilometriä päivässä.
Hanna: Miten se oikein vaikuttaa muuttoon, jos tietyllä alueella yleistyy vaikka rajut myrskyt ja tulvat? Alkaako linnut siinä vaiheessa etsiä uusia talvehtimispaikkoja? Kuinka hyvin ne sopeutuu tällaisiin yllätyksiin?
Aleksi: Tämmöisiä ääriolosuhteisiin... Niitä on tutkittu aika vähän, ja se on tietysti hankalampaa. Ensimmäisenä tulee mieleen tosi voimakkaat helteet, mitkä oli Ranskassa joitakin vuosia sitten, missä kuoli ihmisiäkin huomattavia määriä. Näillä todettiin, että sillä ei kumminkaan ole lintukantoihin (esimerkiksi suurta) [epäselvää] vaikutusta. Enemmän se varmaan on semmoista keskimääräisen olosuhteen muutosta. Kuivuus esimerkiksi trooppisilla alueilla on tosi huono asia niin ihmisille kuin monille lintulajeille. Kuivuus linkittyy siihen, että sitten taas ei ole kasviravintoa, ei ole hyönteisiä ja sitä kautta myös linnut sitten näkevät nälkää. Se on monilla lajeilla pystytty linkittämään, että meillä lintumäärien väheneminen voi olla seurausta siitä, että Afrikassa on ollut kuivuutta. Etenkin trooppisilla alueilla Välimeri mukaan lukien olisin huolissaan näistä kuivuusalueista. En ehkä niinkään myrkyistä tai tulvista. Ne ei välttämättä ole niin suuri ongelma.
Hanna: Mä jotenkin pysähdyin nyt tuohon, kun sä sanoit, että se, mitä Afrikassa tapahtuu ilmastolle, vaikuttaa myös siihen, että mitä lintulajeja vaikka meillä saattaa olla ja kuinka paljon. Musta toi on jotenkin upea esimerkki siitä, miten ehkä arkijärjellä tavoittamattomissa nuo ilmastonmuutoksen seuraukset helposti. Tuollaista harvemmin tulee ihan tavallinen pulliainen ajatelleeksi.
Aleksi: Kyllä. Tästä yksi itse asiassa ihan hyvä esimerkki on, mikä meillä oli aikanaan tuossa Linnut ja ilmasto -kirjassakin, mikä julkaistiin muutama vuosi sitten, satakielien saapumisesta Suomeen. Ne muuttaa tuon Afrikan sarven lävitse, jossa valitsi yhtenä vuonna järjetön kuivuus. Siellä kuoli ihmisiä. Siellä kuoli karjaa. Siellä kuoli myös luonnon eläimiä. Suomessa sitten ihmeteltiin, että missä satakielet on sinä keväänä. Niitä ei näkynyt normaaliin aikaan vapun jälkeen, vaan ensimmäiset saapui meille noin 20.5. Ihmiset huomasivat sen, koska se on niin karismaattinen laulaja ja sitä pitäisi kuulua tiettyyn aikaan. Siihen hätkähdettiin. Ne saapui meille kohtuu normaalein määrin, mutta paljon myöhemmin, koska niillä oli vaikeuksia ravintoa, että ne pääsee jatkamaan niitten muuttoaan sieltä. Se vaan kertoo siitä, että tämmöinen esimerkki siitä, että mitä tapahtuu tuhansien kilometrien päässä, vaikuttaa myös meillä olevaan lajin esiintymiseen.
Hanna: Ilmastonmuutos tosiaan vaikuttaa lintuihin myös silleen, että niiden koko pienenee. Tämä oli mulle todella yllättävä tieto. Voisitko vielä vääntää rautalangasta, että miksi siinä oikein käy näin?
Aleksi: Joo. Karkeasti tosiaan nämä muutokset, mitä lajeilla on, voidaan jakaa siihen, että ne liittyy joko ajassa tai paikassa. Eli niitten vaikka kevätmuutto aikaistuu tai ne siirtyy kohti pohjoista sen joitakin kilometrejä tai metrejä vuodessa. Kolmantena on tämmöiset morfologiset muutokset. Eli ruumiin koko voi pienentyä, ja tässä kyse on siitä, että suuri koko on paremmin sopeutunut kylmiin olosuhteisiin. Jos ajatellaan puhtaasti geometriaa, mitä isompi pyöreä esine vaikka on, sitä enemmän siinä on tilavuutta suhteessa pinta-alaan. Tämä on biologiassa sopeuma siihen, että kylmissä olosuhteissa isokokoiset yksilöt haihduttaa vähemmän sitä lämpöä, eli on vähemmän haihduttavaa pinta-alaa. Se on se keskeinen tekijä siinä, mikä näkyy sitten tosi monella lajilla. Vaikkapa jos ajatellaan varpusia Suomessa, Utsjoen varpuset on suurikokoisempia kuin Helsingin varpuset. Monilla muilla lajeilla havaitaan sama ilmiö. Hyvin pienikokoisillakin lajeilla se voi toimia tällä lailla. Toinen morfologinen asia on se, että ruumiin ulokkeet on suurikokoisempia etelässä. Se uloke tietysti haihduttaa enemmän. Vaikkapa aavikkoketulla on isot korvat ja meikäläisellä ketulla pienet, ja naalilla on vielä pienemmät. Tämäntyyppisiä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Sitten kun ajatellaan, että ilmastovyöhykkeet siirtyy kohti pohjoista, lajit pyrkii sopeutumaan myös siihen lämmön säätelyyn optimaalisesti. Suomessa on havaittu, että vaikkapa lintujen paino tai siiven pituus on lyhentynyt. Eli ei tarvitse enää olla niin suurikokoinen tässä tapauksessa. Nämä oli, mitä me tehtiin tutkimukset, talviaikaan. Osittain paino liittyy siihen, että linnulla ei välttämättä tarvitse olla niin suurta vararavintoa kuin aikaisemmin. Koska se, että sulla on paljon vararavintoa tietysti auttaa siihen, että sä selvitä hengissä kylmissä olosuhteissa. Jos tulee kylmä keli, sä voit käyttää sitä polttoaineena ja lämmittää itseäsi sillä läskillä. Mutta nyt kun sitä kylmää olosuhdetta ei ole, välttämättä sitä ei tarvitse ja toisaalta se vararavinto tekee susta kömpelömmän. Jos vaikka sulla on kymmenen prosenttia painoa enemmän, sun on paljon hankalampi liikkua ja saatat joutua helpommin vaikka varpushaukan tai varpuspöllön saaliiksi. Tämän takia kannattaa pyrkiä säätämään se oma paino sen mukaan, että se on ilmasto-olosuhteisiin sopiva ja pedon välttelyyn sopiva.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Sä tutkit jo väitöskirjassa haahkojen pesimäajan muuttumista. Silloin te havaitsitte, että se pesintä aikaistuu ja ilmasto vaikuttaa tähän huomattavasti. Mutta sitten kun 15 vuotta myöhemmin te tarkastelitte tilannetta uudestaan, ilmastolla ei käsittääkseni ollutkaan tähän suoraan mitään vaikutusta. Tämäkin on musta tosi mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten monisäikeisiä nämä asiat on. Voisit sä kertoa tästä lisää?
Aleksi: Joo. Meillä oli tutkimus, missä tosiaan käsiteltiin haahkan pesimäbiologiaa, sen muuton ajoittumista, pesinnän ajoittumista ja pesintämenestymistä. Nämä oli kaikki yhteydessä siihen, että mitä aikaisemmin ne on, yleensä tilanne oli parempi. Saatiin semmoinen selkeä yhteys siellä. Mutta nyt kun tilanne on muuttunut sen suhteen, että nyt on enemmän vieraspetoja – merikotkakanta on runsastunut osittain ilmastollisistakin syistä – sen sijaan, että ilmasto vaikuttaisi haahkoihin loppupeleissä tällä hetkellä saalistus on paljon voimakkaampi tekijä. Tämä kertoo siitä, että ilmasto ei ole ainoa tekijä, mikä vaikuttaa lajien esiintymiseen, vaan siellä on taustalla monia muita asioita. Ne voi olla toisten lajien saalistusta, mutta useimmissa tapauksissa myös sen elinympäristön laatuun liittyviä tekijöitä, joihin ihminen voi vaikuttaa tavalla tai toisella.
Hanna: Puhutaan seuraavaksi tarkemmin ihmisten vaikutuksesta lintuihin ja lintujen elinympäristöihin. Ilmastonmuutos ja luontokato eli esimerkiksi lintujen väheneminen johtuu pitkälti siitä, miten me nykyään eletään. Teollisuus, maatalous ja liikenne, kaikki tämmöinen ihmistoiminta vaikuttaa siihen, missä linnut voi elää. Jos piirtäisi Suomen kartan ihan vaan sen mukaan, miten linnut kulkee ja elää ja missä mitäkin lintulajeja on, näkisikö sen perusteella isoimmat kaupungit, tiet ja tehtaat?
Aleksi: Kyllähän ihmisen maankäyttö vaikuttaa voimakkaasti jopa vielä voimakkaammin kuin ilmasto lajien esiintymiseen. Kaupunkialueella on hyvin erityyppinen linnusto kuin vaikkapa luonnontilaisessa metsässä tai voimakkaasti käsitellyssä metsässä on erityyppinen lajisto kuin vanhassa metsässä. Eli sillä on kyllä merkitystä. Toiset lajit välttelee ihmisiä. Toiset lajit taas suosii ihmisten läheisyyttä. Me tehtiin hiljattain itse asiassa globaalinen melkein kaikille lintulajeille laskettu ihmisen sietämisindeksi. Sitten vielä tarkasteltiin, että miten tämä on yhteydessä maailmanlaajuisesti lajien kannan muutoksen. Keskimäärin lajit, mitkä on vähentyneet, niillä oli huonompi kyky sietää ihmistä, mikä kertoo siitä, että monet lajit on uhan alla nimenomaan ihmistoiminnan kautta ihan globaalistikin. Se on usein itse asiassa aika iso ongelma, kun tämmöisiä maankäyttötoimia tehdään, on ne sitten väliaikaisia tai pysyviä ratkaisuja, jos puhutaan niin kaivoksista kuin uusiutuvan energian lähteiden aikana aurinkovoimaloista tai tuulimyllyistä, usein selvitään tämmöisissä hankkeissa hyvin seikkaperäistä, mitä lajeja siellä on. Mutta sen jälkeen kun on rakennettu sinne hanke, niin mitä sitten tapahtuu. Me itse asiassa tiedetään aika vähän niistä. Tämä on semmoinen, mihin pitäisi paneutua entistä voimakkaammin vielä. Myös niihin lyhytaikaisiin, mutta sitten myös pitkäaikaisiin, koska jos vaikkapa siellä on tuulimyllyt tai aurinkopaneelit seuraavat 20 vuotta, osittain linnut voi tottua niihin, mutta tästä tiedetään vielä tosi vähän.
Hanna: Musta toi on kiinnostava iskevä ilmaus toi ihmisen sietämisindeksi. Avaisitko sitä vielä vähän, että onko se nimenomaan ihminen, mitä lintujen on vaikea sietää vai ihmisen aikaansaannokset niin kuin vaikka talot ja autot ja kaadettu metsä?
Aleksi: Joo. Se on laskettu Human Footprint Indexin perusteella. Eli se on globaali, jossa muistaakseni kilometrin tarkkuudella lasketaan ihmisvaikutus sillä ruudulla. Se perustuu muun muassa tosiaan ihmispopulaation määrään, teiden määrään, valon määrään ja niin poispäin. Tavallaan sitä, että kuinka voimakas ihmistoiminta on siellä. Eli se on gradientti, ei suinkaan sitä, että ihmisiä on tai ei ole siellä. Ja tämän perusteella pystytään saamaan tämmöinen arvo. Esimerkiksi vaikka tervapääsky, joka on meillä kaupungeissa yleisesti pesivä laji, on ihmistä hyvin sietävä laji. Mutta sitten taas vaikkapa metso, mikä elää enemmän laajoilla syrjäisemmillä metsäalueilla, on ihmistä välttelevä laji meillä.
Hanna: Niin, sehän on semmoinen jokavuotinen ilmiö, että yhtäkkiä sosiaalinen mediaan ilmestyy videoita metsoista, jotka on aika hätääntyneen näköisiä, kun ne törmää ihmisiin niitten metsässä.
Aleksi: Niin ja myös semmoisia, mitkä on osittain sen takia, että se elinympäristö on muuttunut niille epäsuotuisaksi ja ne on jääneet yksin ja niillä ei ole mahdollisuutta tehdä niitten normaaleja reviirirituaaleja toisia kohtaan. Ne sitten alkavat pullistella ihmistä kohtaan. Se on ehkä yksi esimerkki siitä, että luontokato eli sen luonnon väheneminen ympärillä ja myös metsojen väheneminen johtaa metsojen mielenterveysongelmiin.
Hanna: Kauheeta. Voi metsoraukat.
Aleksi: Eli kukot hyökkäilee ihmisten kimppuun tai naaraat yrittää paritella vaikkapa mustan läppärilaukun kanssa, kun eivät löydä koiraita.
Hanna: Onko jotakin, mitä me voidaan tehdä metsojen hyväksi? Miten voi auttaa tuommoisia lintulajeja, jotka ei siedä ihmisiä?
Aleksi: No tärkein keino niitten auttamiseen on se, että meillä olisi riittävän laadukas ja kattava suojelualueverkosto. Eli nythän kansainvälisestikin on päätetty, että 30 prosenttia maa- ja meripinta-alasta pitäisi suojella. Tämmöinen laaja-alainen suojelualueverkosto on se keino, millä me pystytään parantamaan sitä luonnon tilaa.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Linnut ei voi äänestää, mutta sillä millaisia ympäristölakeja poliitikot säätää, voi olla aika iso vaikutus niiden elämään. Kertoisitko, miten tämä näkyy käytännössä? Voiko linnuista esimerkiksi päätellä, millaisia ympäristölakeja Suomessa on tehty?
Aleksi: Linnut on siinä mielessä erilaisessa asemassa kuin monet muut lajiryhmät, että niillä on oma Euroopan unionin direktiivi, lintudirektiivi, mikä koskettaa kaikkia luonnonvaraisia lajeja. Siinä direktiivissä on määritelty vielä erikseen niin sanotut erityissuojeltavat lajit, joihin kuuluu lajeja, millä on korkeampi suojelustatus. Esimerkiksi vaikka Natura-verkosto, mikä aikanaan perustettiin, niin Natura-alueen kriteeri voi olla jonkun tietyn lintulajin runsas esiintyminen sillä alueella. EU on ollut siinä aika tarkkana, että kaikille lajeille pitää perustaa riittävästi suojelualueita. Senkin takia Suomi on joutunut joissakin tapauksissa laajentamaan suojelualueverkostoa tiettyjen lajien suhteen. Eli ne toimii tietynlaisina, sanotaanko sateenvarjolajeina tai prioriteettilajeina, että (niiden kohdalla) [epäselvää] on helpompi perustella joku tietty suojelualue. Ja se tuo tiettyä statusta. Samoin myös lintujen seuranta on paljon parempaa kuin monen muun lajiryhmän, jolloin lintuja voidaan käyttää elinympäristömuutosten indikaattoreina. Jos ajatellaan vaikkapa maatalousympäristöä, missä lintumäärät on vähentynyt niin meillä kuin muuallakin Euroopassa, niin linnut on yksi keskeinen lajiryhmä, jota seurataan, että miten se maatalousympäristön lintuindikaattori muuttuu. Tämä on muun muassa mukana tässä voimakkaasti kiistellyssä ennallistamisasetuksessa yhtenä kriteerinä niin metsälintuindikaattori kuin sitten maatalousympäristöjen lintuindikaattori. Niihin on tietyt tavoitteet, mitkä EU on asettanut, että indikaattori pitää parantua tai elpyä tietyllä tapaa tiettyyn vuoteen mennessä.
Hanna: Niin siis toi ennallistaminen eli luonnon korjaaminen mahdollisimman lähelle sellaista tilaa, missä ihmisen kosketus ei näy, on ollut tosi iso puheenaihe nytten tänä vuonna. Tästä on käyty isot poliittiset väännöt ensin Suomessa ja sitten EU:n tasolla myös tänä vuonna. Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa, kun sitä ennallistamisasetusta ruvetaan soveltamaan? Millainen ennallistaminen on esimerkiksi lintujen kannalta hyvä juttu?
Aleksi: Lintujen osalta varmaan Suomessa keskeisimpiä kohteita on muun muassa suot, vesistöt, jossain määrin maatalousympäristöt ja metsät myös, mutta mä luulen, että se keskittyy enemmän vielä näihin vesistöympäristöihin, missä ne hyödyt voidaan saada varsin nopeassa aikataulussa toteutettua. Jos soiden ojat tukitaan ja se suo pääsee vettymään, se voi olla muuttamassa vuodessa jo linnuille huomattavasti paljon parempi ympäristö. Tai kosteikkoalueella, missä niiton tai laidunnuksen myötä se rehevöitymisen vaikutus saadaan pienemmäksi. Se voi näkyä jopa vuodessa tai parissa lintumäärissä. Tästä meillä on omaakin tutkimustulosta, miten tämä kosteikkoennallistaminen näkyy niin pesivässä kuin muuttolinnustossa. Sillä voidaan panostaa siihen, että nämä lintukannat saadaan elpymään. Monesti se suojelu ei välttämättä riitä itsessään aina, koska sitten siellä voi olla muita ulkoisia paineita. Jos ajatellaan vaikka soiden ojia, vaikka se suon keskusosa olisi suojeltu, sen reunoilla on ojia, se suo kuivuu silti. Jos sitä ei ennallisteta suojelualueen ulkopuoliselta alueelta, niin se todennäköisesti aiheuttaa sen suon kuivumista ja laadun heikkenemistä. Näillä on tosi pitkäaikaisia vaikutuksia vesistöön. Mutta myös monien kannattaisi nähdä ne semmoisena, että ne ei ole pelkästään lintujen takia. Jos ajatellaan, että meidän järvet saataisi parempaan kuntoon, jolloin ihmiset pystyisi paremmin virkistäytymään niissä tai saamaan paremmin kalaa sieltä tai tämäntyyppisiä. Tai ajatellaan Itämerta, mihin loppupeleissä ne ravinteet kumminkin valuu, jos ei tehdä mitään. Kyllä sillä on suuri vaikutus myös meidän omaan hyvinvointiin. Näen, että ennallistaminen on ainoa keino, millä me pystytään pitämään tämä planeetta terveenä myös ihmisen näkökulmasta.
Hanna: Niin, että tässä ei ole mistään lintuja kohtaan tehtävästä hyväntekeväisyydestä kyse, vaan ihan itsekkäistä syistäkin kannattaa olla kiinnostunut luonnon tilasta.
Aleksi: Nimenomaan.
Hanna: Mitä sä ajattelet, että kuinka hyvin poliitikot kuuntelee tutkijoiden tai lintututkijoiden tuottamaa tietoa päätöksenteossa?
Aleksi: No mä olen itse Luontopaneelin jäsen ollut nyt reilun neljän vuoden aikana. Se on tietysti ollut hyvä ikkuna kohdata poliitikkoja ja nähdä sitä päätöksentekoa ihan oikeasti siellä, missä sitä korkeimmalla tasolla tehdään Suomessa. Kyllä se tietysti on vaihtelevaa. Osa kuuntelee enemmän, ja kyllähän poliitikot tietää paljon niistä asioista, mutta sitten siellä useasti monet prioriteettiasiat menee niiden edelle. Valitettavasti luonnonsuojelu on kuitenkin edelleen monessa asiassa marginaalissa, vaikka se on noussut yhä enemmän ja enemmän politiikan keskiöön. Ja olihan meillä edellisellä hallituskaudella oikeasti tilanne, että hallitus meinasi kaatua luonnonsuojelulakiin, mikä kertoo siitä, että nyt ollaan oikeasti siellä asian ytimessä, jos tämmöisiin asioihin tulee näin korkeaa painetta. Ja tietysti nytten vaikkapa tämä Suomussalmen raakkuepisodi kertoo siitä, että luonnonsuojelusta keskustellaan päivän politiikassa. Saa nähdä, mikä sen lopullinen vaikutus tulee olemaan. Yhä enemmän se näkyy meillä, mutta toivoisin näkyvän vielä enemmän.
Hanna: Toi kuulostaa sellaiselta työltä, joka voi olla välillä aika turhauttavaa.
Aleksi: No sitä se välillä on.
Hanna: Tuleeko sulla mieleen joku tietty päätös, jonka äärellä olisi tehnyt mieli sanoa joku ruma sana tai haudata kasvot käsiin?
Aleksi: Kyllä toi ennallistamisasetuksen tilanteen seuraaminen oli aika synkkää puuhaa monessa kohtaa, mutta onneksi sieltä löytyi sitten vahva henkilö, ei välttämättä tällä kertaa Suomesta, nostamaan se tilanne semmoiseen, että se meni läpi. Valitettavasti monesti on nähty, että Suomi ei ole niitä kaikkein edistyksellisimpiä maita ollut näissä luonnonsuojelupäätöksissä, vaan EU toimii ikään kuin kirittäjänä Suomellekin tietyissä tavoitteissa, mikä on musta huolestuttava piirre. Mun mielestä Suomen pitäisi olla siellä eturintamassa, koska tämä luonnon huomiointi ja ylipäätään luonnon monimuotoisuus tulee nousemaan entistä suuremmaksi ihan kansainvälisessä taloustoiminnassakin. Kyllä siellä kannattaisi olla kärkimaana myös ottamassa ne asiat huomioon.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Otetaan tähän loppuun vielä vähän kevyempi osa tätä haastattelua, jota ainakin minä henkilökohtaisesti olen odottanut innolla. Nimittäin kaksi totuutta ja yksi valhe. Sua on Aleksi siis pyydetty valmistelemaan kolme tieteellistä väittämää, joista kaksi pitää paikkansa ja yksi on aivan täyttä potaskaa. Mun ja kuulijoiden tehtävä on arvata, että mitkä näistä väittämistä on totta ja mikä taas ei ole. Tiedoksi kaikille, että mun tiedot linnuista ja niiden tutkimisesta on moninkertaistuneet tässä tämän haastattelun aikana, joten Aleksi on tosi vahvoilla tässä pelissä. Ole hyvä Aleksi, mitä sun väittämät on?
Aleksi: Ensimmäinen kuuluu näin, että lintujen ruokinta lisääntyy jatkuvasti. Seuraava on, että pöllöt ovat viehättävin linturyhmä Suomessa. Ja sitten kolmas väittämä on, että lintujen syysmuutto käynnistyy vappuna.
Hanna: Okei. Eli pöllöt ovat viehättävin lintulaji Suomessa. Musta tämä tuntuu ihan uskottavalta, kun niillä on ne kauniin suuret silmät ja yleensä ihmiset ajattelee, että semmoiset olennot, joilla on isot silmät, on söpöjä. Sitten taas toisaalta musta toi tuntuu asialta, jota on vähän vaikea selvittää. Sitten lintujen ruokinta lisääntyy jatkuvasti ja lintujen syysmuutto käynnistyy vappuna. Sä itse asiassa sanoit aikaisemmin tässä haastattelussa, että se muuttomatka on linnuille vaarallista aikaa, niin kai se nyt on semmoinen, mihin pitää huolellisesti varautua, että se olisi sitten se totuus. Ja valhe olisi toi, että lintujen ruokinta lisääntyy jatkuvasti.
Aleksi: Näin se on joo.
Hanna: Jes!
Aleksi: Tosiaan lintujen ruokinnasta on kerätty meillä tietoa talvilintulaskennoissa aina 80-luvulta lähtien ja itse asiassa tosi voimakkaasti kaupunkialueilla on vähentynyt lintujen ruokinta. Ja meillä on tästä tutkimus, toivottavasti kohta tulee ulos se julkaistuna, niin tärkein tekijä on rotat ja rottaongelmat. Kaupunkien taloyhtiöt kieltää ruokkimista. Maaseudulla se ei välttämättä ole niin paljon vähentynyt, mutta kaupungeissa on jopa pudonnut puoleen ruokintojen määrät parissakymmenessä vuodessa. Sitten taas lintujen syysmuutto käynnistyy vappuna. Telkät, mitkä saapuu meille maaliskuun puolella, sen jälkeen naaraat on alkaneet hautomaan ja koiraat ei osallistu millään lailla siihen haudontapuuhaan tai jälkeläisten hoitoon, niin ensimmäiset lähtee siinä vapun pintaan jo syysmuutolle kohti läntisiä kesänviettoalueita.
Hanna: Niin siis ne mieslinnut.
Aleksi: Mies joo.
Hanna: Vähän tuntuu musta epämääräiseltä tämä viehättävyyden arviointi. Miten tuon voi selvittää?
Aleksi: Me tehtiin tässä pari vuotta sitten semmoinen tutkimus, missä tuhannet ihmiset ympäri maailmaa arvioi sitä, että... Meillä oli valokuvia kaikista maailman linnuista, ja sitten ne antoi niille 1–10 sydäntä pisteytyksen, että kuinka paljon ne tykkää sen ulkonäöstä.
Hanna: Joo.
Aleksi: Ja Suomen top kympissä oli muistaakseni puolet pöllöjä.
Hanna: No huh huh.
Aleksi: Kaikista viehättävin. Tunturipöllö oli ykkösenä. Se kaikkein suurimmat...
Hanna: Onko ne semmoisia kauniin valkoisia?
Aleksi: Se on kokonaan valkoinen.
Hanna: Niin, se näyttää vähän semmoiselta taikaolennolta.
Aleksi: Joo, mutta siellä oli monia muita pöllölajeja myös. Varmaan ne kasvot on vähän ihmisen kaltaiset, ja sitten tietysti kaikki Harry Potterit ynnä muut voi ehkä tuoda kanssa semmoista. Mutta pöllöt oli korkein rankattu lajiryhmä selkeästi.
Hanna: Aleksi Lehikoinen, kiitos kun olit vieraana Utelias mieli -podcastissa.
Aleksi: Kiitos.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee taustalle]
Hanna: Kiitos, kun kuuntelit Utelias mieli -podcastia. Jos tykkäsit kuulemastasi, kerro siitä kaverillesi.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]