Tämänhetkistä tekoälydiskurssia leimaa naiivi käsitys ihmisestä, sanoo sosiologi ja Solitan konsultti Antti Rannisto. Solita on yksi Helsingin yliopiston
Tapahtumassa tutkijat ja panelistit keskustelivat ihmisymmärryksen ja yhteiskuntatieteellisen asiantuntemuksen merkityksestä tekoälyn ja teknologioiden kehittämisessä. Useat teknologiahankkeet epäonnistuvat, kun keskitytään korvaamaan ihminen tehokkuusajattelulla sen sijaan, että tunnistettaisiin ihmisten ja koneiden vahvuudet ja kehitettäisiin järjestelmiä niiden pohjalta. Tähän tarvitaan uudenlaisia asiantuntijoita, jotka ymmärtävät ihmisen ja teknologian rajapintoja ja edistävät vuoropuhelua organisaatioissa.
Rannisto sanoo, että kun tekoälyn agendan asettaa jokin muu kuin ihmis- ja yhteiskuntatieteellinen orientaatio, siinä näkyy, ettei ymmärretä, miten monimutkaisia ihmisen suoritteet oikeastaan ovat:
- Ylätasoinen puhe tehokkuudesta läpäisee tällä hetkellä kaiken keskustelun, mutta se on täysin erittelemätöntä ja epärealistista. Se ihmisen suorite, joka halutaan automatisoida, ajatellaan usein todella kapeasti. Tässä ihmis- ja yhteiskuntatieteilijöiden rooli olisi osoittaa ihmisaktiviteetin monitahoisuus ja hienovaraisuus.
Kääntämistä ja välitystyötä tarvitaan
Toinen tilaisuuden panelisteista, sosiologi Juuli Hilska toteaa, että kun julkisessa keskustelussa puhutaan tekoälystä, puhutaan usein hyvin ylätasolla. Hilska työskentelee strategiakonsulttina Norenilla ja osa-aikaisesti myös BROKERS-hankkeessa.
Hilska sanoo, että tekoälykeskustelussa harva antaa kontekstia sille, mistä puhuu, jolloin keskustelu jää ylätasoiseksi. Puhutaan jostain hahmottomasta “yleisestä tekoälystä”, vaikka kyseessä on itse asiassa jokin tuote, joka hyödyntää tekoälyn logiikkaa. Tarvitsisimme enemmän ihmisiä, jotka todella tunnistavat tekoälykentässä tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutukset sekä kääntävät niitä muille.
BROKERS-hankkeessa luodaankin nyt sanastoa organisaatioissa näkymättömiin jäävälle välitystyölle. Sellaista on esimerkiksi, että osaa kääntää eri osastojen ajattelua ymmärrettäväksi toisille ja rakentaa laajempaa näkemystä ihmisen ja teknologian rajapinnoista. Professori Minna Ruckensteinin johtaman hankkeen tavoitteena on viedä tutkimustuloksia käytäntöön kehittämällä työkaluja sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kestävien toimintatapojen hyödyntämiseen algoritmisten järjestelmien kehittämistyössä.
Kriittisyys ei tarkoita vastustamista
Keskustelu tekoälystä on nyt todella kiivasta, ja odotukset ovat korkealla. Kun taloudessa ei mene vahvasti, on teknologiaa kehittävillä yrityksillä polttava tarve löytää uusia lupauksia, joihin kohdistuu valtavia odotuksia. Generatiiviset tekoälysovellukset ovat arkipäiväistyneet nopeasti, eikä aikaa yhteiskunnalliselle keskustelulle ole tuntunut jäävän. Puhetapa on ollut se, että olet joko mukana kehityksessä tai olet ulkona siitä.
- Sitten kun yhteiskuntatieteilijä on kriittinen tekoälyä koskevia odotuksia tai tekoälyn käyttötapaa kohtaan, se helposti positioituu tekoälyvastaiseksi. Hyvin harvoin kritiikin tarkoitus on kuitenkaan vastustaa, vaan sen sijaan muodostaa realistisempi käsitys siitä, millaista arvoa tekoälyllä olisi mahdollista saavuttaa ja millaista työtä se vaatii, Antti Rannisto sanoo.
Kriittisyys ei siis tarkoita vastustamista, vaan sitä, ettei automaattisesti mene mukaan niihin kehyksiin ja oletuksiin, joita yleinen tekoälypuhe tarjoaa, Rannisto huomauttaa. Kriittinen näkökulma pyrkii avaamaan ilmiöitä ja osoittamaan erilaisia vaihtoehtoja.
Ihmis- ja yhteiskuntatieteilijöitä enemmän johtoryhmiin
Myös Hilska muistuttaa, että tuotekehityksessä on todella arvokasta kysyä, miksi tätä tehdään ja miksi juuri näin, vaikka sillä ei olisi suoraa liiketoiminta-arvoa:
- Suomessa lähdetään usein liikkeelle lyhyen aikavälin hyödyistä, mutta jos ajatellaan pitkää peliä, uskalletaan kysyä vaikeampia kysymyksiä. Pitkän aikavälin liiketoimintahyödyt ovat usein linjassa esimerkiksi vastuullisuustavoitteiden kanssa.
Ihmis- ja yhteiskuntatieteilijät ovat mestareita katsomaan isoa kuvaa ja hahmottamaan asioiden välisiä suhteita. Siksi olisi olennaista, että he pääsisivät esimerkiksi teknologisten tuotteiden kehittämiseen mukaan jo ideointivaiheessa ja erityisesti siinä kohdassa prosessia, kun pohditaan vaikuttavuutta ja seurauksia. Ihmisen ymmärtämisen taitoja sekä yhteiskunnallisen kontekstin ja markkinan ymmärtämisen taitoja tarvitaan monessa kohtaa.
- Yhteiskuntatieteilijöitä pitäisi olla enemmän johtavissa positioissa, mutta sinne on Suomessa todella vaikea päästä ilman teknis-taloudellista taustaa, Hilska sanoo.
Tekoälykeskustelusta puuttuu mielikuvitusta
Antti Rannisto taas sanoo, että kaikissa teknologiaa kehittävissä ja käytäntöön vievissä tiimeissä tulisi olla vahva ihmis- ja yhteiskuntatieteellinen edustus. Tekoälykeskustelu voisi olla huomattavasti monipuolisempaa, jos se lähtisi liikkeelle yhteiskunnan eri sektorien tarpeista, niille ominaisista tavoitteista käsin. Rannisto haastaakin tarkastelemaan kriittisesti sitä, kuka oikeastaan on asettanut tavoitteen jatkuvalle tehostamiselle ja sitäkö todella yhteiskuntana teknologialta toivomme.
- Jos ajatellaan klassisen sosiologian tavoin, että yhteiskunta järjestelmänä koostuu erilaisista alajärjestelmistä, joilla on keskenään hieman erilaisia arvoja ja tavoitteita, eikö tekoälyyn liittyvän mielikuvituksen tulisi kummuta noiden maailmojen omista tavoitteista liikkeelle lähtien? Siellä tuskin odotetaan vain ja ainoastaan työsuoritteiden tehostamista, vaan siellä on esimerkiksi terveyttä, hyvinvointia ja oppimista.
Rannisto siis peräänkuuluttaa tekoälykeskusteluun enemmän erilaisia näkökulmia jo tavoitteenasetannasta lähtien. Ylipäätään teknologiaan suhtaudutaan hänen mielestään Suomessa usein korostuneen välinemäisesti. Teknologia nähdään itsessään neutraalina, vaikka se sisältää aina tietynlaisen orientaation maailmaan.
- Joku on valinnut teknologian, sen tavoitteet ja toimintatavat. Ne ovat täynnä arvovalintoja, mutta niitä ei julkilausuta, kun ajatellaan vain, että se on näppärä työkalu, joka palvelee kaikkia. Kriittisen teknologiatutkimuksen korpus kuitenkin osoittaa, että esimerkiksi se, mistä käytön sujuvuus, intuitiivisuus tai helppous syntyvät, ei päde kaikkiin ihmisiin, Rannisto toteaa.