Inkeri Mellanen, 47, on aina ollut kiinnostunut monista asioista ja halunnut oppia uutta. Helsingin yliopistosta valmistunut valtiotieteen maisteri on opiskellut paljon: Kansainvälisen politiikan lisäksi tutuksi ovat tulleet muun muassa tietojenkäsittelytieteen, oikeustieteen, viestinnän ja sosiaalityön opinnot.
Jotkut opinnoista ovat liittyneet osaamisen vahvistamiseen työelämässä, ja toisten pariin Inkeri on päätynyt omaksi huvikseen. Opiskelun hyödyn ja huvin erottaminen toisistaan ei tosin ole hänen mielestään välttämättä tarpeen.
Mielestäni kaikesta opiskelusta on hyötyä myös työelämään, kun asioita ymmärtää laajemmin ja useammista näkökulmista. Oppimisella on itseisarvo sinällään!
Sairastuminen johdatti neurotieteen kiehtovaan maailmaan
Inkeri Mellasen uusin mielenkiinnon kohde on neurotiede, jota hän on opiskellut avoimen yliopiston systeemisen ja kognitiivisen neurotieteen verkkokurssilla.
Neurotieteen opintoihin Inkerin johdatti Parkinsonin tauti, jonka oireet alkoivat hänellä vuonna 2019. Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, joka johtuu aivojen syvien osien tyvitumakealueen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Tautia ei voida tällä hetkellä parantaa, mutta sitä tutkitaan aktiivisesti – muun muassa Helsingin yliopistossa.
Inkeri halusi ymmärtää paremmin sairauttaan ja sitä, miten aivot toimivat. Aiempiin, enemmän tai vähemmän yhteiskunnallisiin opintoihin nähden opiskelu onkin tuntunut kuin tutkimusmatkailulta uuteen maailmaan.
- On huikeaa opiskella jotain sellaista, josta en ole aiemmin tiennyt mitään! Jo opintojen alun perusteella olen saanut ymmärrystä Parkinson-lääkkeiden toimintamekanismeista ja työkaluja siihen, miten seurata tutkijaluentoja aiheesta.
- Olen oppinut myös esimerkiksi neuronien välisestä kommunikaatiosta muun muassa dopamiinin välityksellä. Nämä dopamiinienergiset neuronit ovat jopa neljän metrin pituisia, ja niissä on jopa kaksi miljoonaa synapsia! Neuronien välinen kommunikaatio tapahtuu näissä synapseissa. Ja tämä on vain pienen pieni yksityiskohta aivojemme toiminnan kokonaisuudessa.
Kun sairaus vie voimat, opiskelu tuo iloa elämään
Parkinsonin tauti tuottaa omat haasteensa opiskeluun: se vie voimia, eikä ajatus aina kulje entiseen tapaan. Osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Inkeri työskentelee osa-aikaisesti, ja työpäivien jälkeen voimavarat eivät yleensä riitä opiskeluun. Huonoimpina päivinä työ, lukeminen ja oppiminen eivät onnistu ollenkaan. Hyviä ja huonoja päiviä ei voi ennustaa etukäteen, joten ne täytyy ottaa vastaan sellaisinaan.
Tätä taustaa vasten hyvät päivät ovatkin entistäkin arvokkaampia. Silloin Inkeri haluaa lukea, ajatella ja oppia. Myös liikunta, erityisesti park run ja pilates, on hänelle rakasta ja tärkeää. Aiemmasta intohimosta, parkourista, on valitettavasti täytynyt luopua loukkaantumisen ja Parkinsonin taudin vuoksi.
Opiskelua Inkeri kuvaa lähes lääkinnälliseksi hoidoksi, sillä niin hyvää se tuntuu hänelle tekevän.
On hieno tunne, kun aivot toimivat. Opiskelu tuottaa minulle suurta iloa ja hauskuutta. Tuntuu, kuin maailma avautuisi uudestaan.
1. Hyppää oman alasi ulkopuolelle! Vierailut toisissa maailmoissa synnyttävät uusia kysymyksenasetteluja ja tuulettavat ajatuksia.
2. Kiinnostu! Mistä tahansa aiheesta voi löytää innostuksen herättävän siemenen.
3. Vuorovaikuta! Yritä päästä kuulemaan aiheestaan innostuneita ihmisiä, ja nauti keskustelujen ja ajatuksenvaihdon synnyttämästä energiasta.
4. Lue asian ympäriltä! Rakenna yhteyksiä ja aseta asia uuteen kontekstiin.
5. Älä menetä toivoa! Yleensä parin päivän ja loputtoman googlauksen päätteeksi sitä oivaltaa, että esimerkiksi ionotrooppinen glutamaattireseptori iGluR on vain hyvin vaikea tapa sanoa ihan ymmärrettävissä oleva asia!