Pia Sirkiä valmistui Helsingin yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi vuonna 2002.
– Aloitin työurani yliopistolla. Toimin kasvatustieteellisen tiedekunnan valintatoimistossa, opettajien täydennyskoulutuksen parissa ja opetuksen kehittämishankkeessa projektitutkijana, Pia Sirkiä kertoo.
Ajan myötä Sirkiä alkoi kaivata kokemusta myös käytännön opetustyöstä. Koulumaailma veikin hänet mennessään: viimeiset 15 vuotta Sirkiä on työskennellyt luokanopettajan, aineenopettajan ja apulaisrehtorin tehtävissä.
Työnsä ohessa Sirkiä on hankkinut Helsingin yliopistosta useita virallisia pätevyyksiä opettajan työhön. Hän on suorittanut opettajan pedagogiset opinnot, elämänkatsomustiedon aineenopettajan opinnot ja luokanopettajan monialaiset opinnot. Nyt vuorossa ovat historian aineenopettajan opinnot, jotka Sirkiä saattaa loppuun tämän vuoden aikana.
– Työnkuvani koulukentällä on ollut kiitettävän laaja. Iän karttumisen myötä on kuitenkin vahvistunut halu keskittyä pienemmälle osa-alueelle esimerkiksi historian ja elämänkatsomustieteen aineenopettajana, Sirkiä sanoo.
Sirkiä on suorittanut historian aineenopettajan opintoja viimeisten kahden vuoden ajan Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa sekä historian kandiohjelman järjestäminä erillisinä opintoina. Erilliset opinnot ovat opintoja, joita ei järjestetä avoimessa yliopistossa, mutta joihin voi hakea suoritusoikeuden suoraan ao. tiedekunnasta.
Opiskelu on sujunut erinomaisesti viime vuosien poikkeuksellisinakin aikoina.
– Korona pakotti etäopiskeluun, mutta se sopi itse asiassa omaan, perheelliseen elämäntilanteeseeni lähiopetusta paremmin.
– Jos olisin työpäivieni jälkeen joutunut vielä fyysisesti siirtymään yliopistolle, pelkään, että koko homma olisi saattanut jäädä tekemättä. Etänä opiskelusta tuli lähes harrastuksenomainen rutiini, kun istahdin opiskelukalenterini mukaisesti tekemään tehtäviä ja istumaan etäluennoilla.
Kurssit olivat mukavasti aikataulutettuja ja Sirkiä sai opiskella läpi lukuvuoden lähinnä yhtä kurssia kerrallaan. Myös kurssien ohjeistus on toiminut hyvin.
– Opiskelijoista pidetään Avoimessa yliopistossa ja historian kandiohjelmassa hyvää huolta, Sirkiä kehuu.
Historia on kiinnostanut Pia Sirkiää omista kouluajoista saakka, ja ajatus palaamisesta sen pariin on ollut hänen mielessään jo pitkään.
- Pikkuveljen historian koulukirjat ovat kulkeneet mukanani ja odottaneet kirjahyllyssäni siitä saakka, kun muutin pois lapsuudenkodistani.
Oikea hetki koitti lopulta muutama vuosi sitten. Aineopintojen vaiheessa Sirkiä päätti jäädä opintovapaalle, jotta voisi keskittyä vain ja ainoastaan opiskeluun. Perheen talous pysyi linjoillaan opintovapaan ajan Työllisyysrahaston myöntämän aikuiskoulutustuen ansiosta.
– Halusin varata tähän kunnolla aikaa, sillä en opiskele vain tutkinnon takia. Haluan nimenomaan oppia ja omaksua uutta, päivittää kunnolla tietoni historiasta.
Sirkiä katsoo, että tuntemalla historiaa on mahdollista ymmärtää paremmin niitä erilaisia ilmiöitä ja tekijöitä, jotka ovat muovanneet yhteiskuntien kehittymistä ja ihmisten elämää. Kenties myös tulevaisuutta on helpompi ennakoida, kun tietää, miten asiat ovat menneet aiemmin.
– Suosittelen lisäkoulutusta avoimessa yliopistossa kaikille kiinnostuneille. Uuden opiskelu on hyödyllinen ja antoisa tapa viettää välivuotta!
Teksti: Tapio Ollikainen
Kuva: Susanna Kekkonen
Tarina on julkaistu vuonna 2022.