36 vuotta työuraa teho-osaston ja päivstyksen sairaanhoitajana. Paljon surun ja kuoleman kohtaamista. Minna Ohlis tietää, miten ihmisen elämä voi hetkessä muuttua tai loppua kokonaan.
Työ kriittisissä tilanteissa oli rankkaa, mutta se ei ollut Ohlisille syy vaihtaa viisikymppisenä uraa. Itse asiassa hän karttaa koko uranvaihto-sanaa kohdallaan.
– Pidin sairaanhoitajan työstäni todella paljon. Osasin olla tiukoissa paikoissa toimintakykyinen ja pystyin helpottamaan ihmisten tilanteita. Se tuntui hyvältä, Minna Ohlis kertoo.
Kutsumuksen ja kannustuksen voima
– Vaikka työ oli hektistä, paineista ja uuvuttavaakin, se mikä minut lopulta sai hakeutumaan teologian opintoihin ja papiksi, oli kutsu. Tuo kutsu vahvistui minussa koko ajan, vaikka aluksi pyristelin sitä vastaan.
Nuorena Ohlis ei unelmoinut papin urasta eikä edes yliopisto-opinnoista. Valitettavasti vielä 1980-luvulla löytyi opettajia, jotka ilmoittivat oppilaille oman tulkintansa näiden oppimiskyvyistä.
– Yksi opettajistani iskosti mieleeni, ettei minusta olisi yliopisto-opiskelijaksi. Hänestä sairaanhoitajan koulutus olisi minulle hyvä saavutus.
Kun Ohlis alkoi tutkia Helsingin yliopiston avoimen yliopiston teologian opintoja, jo niiden nimet pelottivat. Eksegetiikka? Varmasti jotakin liian vaikeaa. Jokin sai hänet kuitenkin jatkamaan.
– Kun sitten ensimmäisen kerran painoin ”Liity kurssille” -nappia, sain lähes paniikkikohtauksen, kun lukioaikaiset oppimismuistoni palasivat mieleeni.
Kehittämispäällikkö Jenni Krapu Helsingin yliopiston avoimesta yliopistosta oli Ohlisille merkittävä tutor opintojen alussa.
– Jenni uskoi minuun heti ja oli tärkeä vastavoima vanhoille opettajilleni. Kun kerroin työskennelleeni teho-osastolla, hän sanoi, että jos olet siellä pärjännyt niin pärjäät myös yliopisto-opinnoissa. Se kannusti eteenpäin.
Opiskelusta flowta ja vastapainoa työlle
Ohlis sai ilokseen huomata, että opiskelu sujui alun jännityksistä huolimatta hyvin. Pian Ohlis oli saanut teologian perusopinnot valmiiksi työnsä ohessa.
– Moni kysyi, miten jaksan opiskella työn ohella, mutta opiskelu oli päinvastoin hyvin virkistävää ja rentouttavaa vastapainoa työlle. Paineisen päivystysvuoron jälkeen oli ihanaa uppoutua systemaattisen teologian kirjoitustehtävään.
– Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan opiskelua jollakin itseään kiinnostavalla alalla. Kun motivaatio on kohdallaan, on ihanaa olla opiskelun tarjoamassa flow-tilassa.
Kun Ohlis vuonna 2017 pääsi tutkinto-opiskelijaksi Helsingin yliiopiston teologian ja uskonnontutkimuksen kandiohjelmaan, päällimmäistä tunnettaan hän luonnehtii ”pikkutyttömäisen iloiseksi”. Valmistuttuaan teologian maisteriksi vuonna 2021 Ohlis sai pian papin töitä kotipaikkakunnaltaan Mikkelistä ja hänet vihittiin pappisvirkaan lokakuussa 2021.
– Olen hyvin kiitollinen tästä kaikesta. Nykyinen työni pastorina ei ole pelkkä työ vaan läpileikkaa koko elämäni – minulla on nyt perillä olon, kotiin pääsemisen tunne.