Kolmekymppinen Helsingin yliopiston opiskelija Aleksi Lauriala on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt etsiä omaa juttuaan monenlaisissa opinnoissa ja töissä. Ylioppilaaksi tultuaan hän aloitti Hämeen ammattikorkeakoulussa liikennealan insinöörilinjan.
– Jossakin koulussa halusin aloittaa opiskelut ja liikenneala kiinnosti, varsinkin lentoliikenne. Ajattelin, että tuo linja voisi auttaa minua pääsemään myöhemmin ilmailualalle. Aleksi Lauriala kertoo.
Vuoden opiskelujen jälkeen Lauriala kuitenkin lopetti insinööriopintonsa ja suuntasi töihin Helsinki–Vantaan lentokentälle matkatavarakäsittelyyn. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2015, hän aloitti Kotkassa merikapteenikoulun.
– Merenkulun opiskeluun satsasin paljon odotuksia. Merillä olo oli lapsesta asti kiinnostanut ja tarinat sieltä kiehtoivat. Laivaliikenteessä ajattelin hyvinkin tekeväni uraa.
Koulussa alasta sai kuitenkin realistisen käsityksen eikä merenkulku tuntunut pitemmän päälle oikealta ratkaisulta Laurialalle.
– Merimiehen ammatissa työn ja vapaa-ajan vaihteluvälit ovat pitkät. Merenkulku on hieno ala ja tykkäsin olla laivalla, mutta huomasin arvostavani säännöllisempää työrytmiä ja sosiaalista elämää, joita merillä olo kuitenkin rajoittaa.
Parin vuoden opiskelun jälkeen Lauriala palasi Kotkasta lentokentälle lentokonekuormauksen pariin. Siellä vierähti seuraavat kaksi vuotta, kunnes korona sakkautti lentoliikenteen lähes täysin.
– Oli todella hiljaista ja lomautuksia sateli. Jäi paljon aikaa miettiä, mihin muihin töihin voisi ryhtyä.
– Aloin hieman katsella missä kouluaineissa olin ollut hyvä ja huomasin, että maantietoon minulla oli ollut aitoa kiinnostusta ja olin pärjännytkin siinä ihan hyvin.
Syksyllä 2020 Lauriala aloitti maantieteen opiskelut avoimessa yliopistossa. Opintoja saattoi tehdä töiden ohessa ja se sopi jo työelämässä olevalle Laurialalle erittäin hyvin.
– Lähdin kokeilemaan rennoin mielin. Nopeasti ymmärsin, että maantiede onkin alana huomattavasti laaja-alaisempi kuin olin luullut. Ovet eri ammattiurille ovat tällä alalla auki ilahduttavan moneen suuntaan.
Perusopinnot Lauriala suoritti hyvillä arvosanoilla ja pääsi avoimen väylää pitkin sisään tutkinto-opiskelijaksi. Joitakin erityisiä kiinnostuksen kohteita on jo löytynyt.
– Geoinformatiikka, jossa tietoa visualisoidaan kartoille ja käsitellään tietoa paikkatieto-ohjelmilla, kiehtoo paljon. Samoin ehkä nykyisestä maailmantilanteestakin johtuen poliittinen maantiede on alkanut kovasti kiinnostaa. Ehkä pääsen jossain vaiheessa yhdistämään näitä kahta, mutta kaikki on tulevaisuuden suhteen vielä avointa.
– Minulle tuntuu olevan ennemmin luontevaa tarttua mahdollisuuksiin sitä mukaa kuin niitä tulee eteen kuin suunnitella tarkkoja ja valmiita polkuja. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tarjoaa. Onhan tässä jo aika monen mutkan kautta tullut kuljettua maantieteenkin pariin.
Lauriala kannustaa kaikkia kokeilemaan avoimen yliopiston opintoja.
– Ne eivät sido sinua mihinkään, mutta siellä voit tutustua mihin tahansa tieteenalaan tai koulutukseen. Monilla aloilla voi kuten maantiedossa kohdallani päästä myös avoimen väylää pitkin sisään tutkinto-opiskelijaksi ilman pääsykoetta.
– En myöskään malta tässä olla kehumatta maantiedettä. Se on ala, joka yhdistää luonnontieteet ja yhteiskuntatieteet ja sopii siksi erinomaisesti meille joita kiinnostaa vähän kaikki!
Teksti: Tapio Ollikainen
Kuva: Susanna Kekkonen