Kaksi vuotta ensimmäisen palaverin jälkeen minulla on pöydällä painettu gradu, jonka ohjaajina on paitsi oman yliopistomme, myös Aarhusin yliopiston huippuosaajia. Tie ensimmäisestä palaverista valmiiseen graduun ei ollut kivetön ja piti sisällään useita tuumaustaukoja, mutta se totta vie oli kaiken sen arvoista.
Ensimmäinen ajatukseni gradun tekemisestä oli, että se on pakollinen paha, joka täytyy tehdä, jotta voi olla MMM. Pohjimmiltani olen tyyppi, joka aina ensimmäisenä etsii aidan matalinta kohtaa, siispä tässäkin. Mielessäni siinsi helppo gradu, vaikka joku meta-analyysi, siihen aineksia omasta kandista kylkeen, minimimäärä sivuja minimimäärällä työtä, hyväksytty tutkielma ja maisterin paperit kouraan. Niin helpolla en kuitenkaan omassa projektissani päässyt, ja hyvä niin.
Valmistuttuani kandiksi 2019 pyysin graduaihetta kandiohjaajaltani Jarmo Jugalta, koska tiesin hänen olevan erikoistunut kotieläintuotannon ympäristövaikutuksiin ja niiden vähentämiseen eläinjalostuksen avulla, mikä minua itseänikin suuresti kiinnostaa. Kuitenkaan haluamastani aihepiiristä ei ollut tarjolla tutkimusaihetta, sillä ilmeisesti se on viime vuosina kiinnostanut muitakin kuin vain minua!
Vaikka itse harmittelin, etten päässyt perehtymään lisää minua kiinnostavaan aihepiiriin, ehti Juga jo ehdottaa minulle uutta aihetta. Ajatus talouteen liittyvästä tutkimuksesta tuntui vieraalta eläinlähtöiselle ihmiselle, joka oli jo valmiiksi maalannut päähänsä kuvan helpoista 30 opintopisteestä ympäristöaiheen parissa. Ennen kuin huomasinkaan, olin nyökytellyt ehdotukselle sillä ajatuksella, että jostainhan se gradu on kuitenkin tehtävä. Aiheekseni valikoitui lopulta karjakohtaiset taloudelliset arvot jalostettaville ominaisuuksille, eli virallisesti: herd specific economic values on breeding goal traits in dairy cattle.
Uusi, itselle vieras aihe tuntui aluksi hyvin haastavalta, enkä päässyt heti sen kanssa sinuiksi, saati ymmärtänyt kokonaisuutta. Minulla oli alusta asti ollut päähänpinttymä siitä, etten osaa tehdä tutkimusta, olenhan opiskellut vasta niin vähän aikaa! Tutkimuskieli, tilastolliset mallinnusohjelmat ja tutkimuksen tekeminen olivat koko siihenastisen opiskelu-urani ajan tuntuneet niin kaukaisilta ajatuksilta, etten voinut kuvitellakaan itseäni tekemässä mitään vastaavaa.
Toivoin aihetta, josta jo tiedän paljon, sillä koin, ettei minusta ole tekemään mitään oikeaa tutkimusta tai löytämään merkittäviä tuloksia. Nimekkäiden tutkijoiden parissa en uskaltanut myöntää sitä, etten täysin ymmärtänyt aihetta tai miten sitä pitäisi lähestyä. Varmasti olisin saanut vastauksen ja enemmän tukea, jos olisin uskaltanut avata suuni. Mitä enemmän aihetta pyörittelin, sitä nopeammin se kirkastui mieleeni. Ohjaajiltani sain myös heti aikaisessa vaiheessa vinkkejä samankaltaisista tutkimuksista ja mahdollisista lähteistä, mistä oli suuri apu.
Tutkielmani idea oli tutkia oikeilla karjoilla sitä, onko jalostustavoitteiden taloudellisissa arvoissa eroja. Eli kerätä hintatiedot sekä maidontuotannon tunnusluvut tuotoksen, hedelmällisyyden ja terveyden osalta bio-ekonomiseen mallinnusohjelmaan ja selvittää, olisiko tiloilla tarvetta paremmin räätälöidylle kokonaisjalostusarvolle. Rautalankamallina: saako joku tila toista suuremman taloudellisen hyödyn panostamalla tuotosominaisuuksien sijaan esimerkiksi vasikoiden terveyteen. Tanskalaiset astuivat kuvaan heti alkumetreillä, sillä heidän kehittämä mallinnusohjelmansa SimHerd oli alun alkaen tutkielmani tärkein palanen. Ohjelman käyttöoikeuden lisäksi sain kaksi tanskalaista ohjaajaa: Soeren Oestergaard ja Morten Kargo.
Pian olinkin jo sopinut lähteväni Tanskaan, Aarhusin yliopistolle Foulumin kampukselle. Säätämisen, sähläämisen ja jännittämisen jälkeen laskeuduin matkalaukkuineni Karupin kentälle. Morten Kargo oli onnekseni minua vastassa ja oli auttanut myös majoituspaikan saamisessa. Majoituin Viborgissa yliopiston asuntolassa, omassa pienessä huoneessa.
Vietin tuolla kertaa Foulumissa viikon. Kuljin asuntolasta yliopistolle bussilla, työskentelin kulloinkin lomapäivää pitävän professorin huoneessa ja kävin ohjaajieni kanssa palavereissa: aivan kuin oikea tutkimusta tekevä opiskelija! Ensimmäisen viikon ajan tein tutkimussuunnitelmaa, opettelin käyttämään mallinnusohjelmaa ja yritin saada päähäni edes sumuisen kuvan siitä, millaisia tuloksia minun pitäisi odottaa.
Suomeen palattuani lähdin etsimään tiloja, jotka haluaisivat luovuttaa tietonsa käyttööni. Sainkin mukaan yhteensä seitsemän tilaa eri puolilta Suomea, jotka olivat onnekseni kaikki erilaisia. Loppukesäni menikin kierrellessä Suomea, sillä halusin käydä tapaamassa kaikkien tilojen isäntäväkeä henkilökohtaisesti.
Minulla oli kunnianhimoinen tavoite saada kaikilta tiloilta kaikki tiedot, pitäen sisällään myös esimerkiksi säilörehun korjuukustannukset. Opin kuitenkin heti toisella tilakäynnilläni, että läheskään kaikki tilat eivät ole niitä laskeneet, eikä minun aikani riittäisi kaikkien tilakohtaisten arvojen laskemiseen.
Muitakin karsimisen kohteita matkan varrella tuli: rehujen hinnat, lehmien teuraspaino, vasikoiden hinta, eläinlääkärin työtunnin hinta sekä erilaiset rahalliset tukijärjestelmät olivat niin haastavia sopeuttaa ohjelmaan, joten päädyimme ohjaajien kanssa valitsemaan niistä yksinkertaistetun kultaisen keskitien.
Palasin Tanskaan toiseksi viikoksi sikäläisten ohjaajieni hellään huomaan lokakuussa saatuani tiloilta kaiken tarvittavan datan ja siirrettyäni sen ohjelmaan. Toinen viikko oli selvästi edellistä kiireisempi, ainakin ohjaajillani, mutta sainpa kuitenkin ensimmäiset tulokset aikaiseksi! Se, jos mikä oli hyvä tunne. Kaiken kaikkiaan oloni graduaiheen oikeellisuudesta ja tutkimuksen tärkeydestä oli jo varmistunut keväästä huomattavasti ja motivaatio tulosten löytämiseen oli suuri.
Syksyllä 2019 koti-Suomessa ajoin ohjelmalla jokaiselle seitsemästä karjasta tulokset tutkittaviin ominaisuuksiin, joita oli yhteensä yhdeksän. Puuha oli välillä hermoja raastavaa, sillä jokainen tila on yksilöllinen eikä ohjelma aina ymmärtänyt isäntäväen todellista toimintatapaa. Ylpeänä kuitenkin menin Zoom-palaveriin esittelemään aikaansaamiani tuloksia.
Kaks sanaa työstäs: uusiks meni.
Käyttämäni ohjelma SimHerd on herkkä sattumalle, minkä todennäköisyys lisääntyy, jos eläinmäärä on pieni. Näin oli minullekin käynyt, eivätkä tulokset olleet luotettavia tai läheskään linjassa muiden tutkimusten kanssa. Takaisin sorvin ääreen.
Kaiken kaikkiaan laskin tulokset ohjelmalla yhteensä neljä kertaa. Yksinkertaistin, laskin uudelleen, pyysin apua, laskin vielä kerran, luovutin, otin oluen, yritin uudelleen, kiristin hampaita, hakkasin enteriä, onnistuin. Toukokuun alussa 2020 minulla olikin vihdoin nippu tuloksia, jotka olivat paitsi luotettavia, myös vertailukelpoisia ihan oikeiden tutkijoiden saamiin tuloksiin. Jihuu! Enää piti saada aikaan se kaikki kirjoitettu osuus niiden tulosten ympärille.
Kirjoittaminen ei minulle ole ollut koskaan suuri haaste, mutta koska päätin tanskalaisten ohjaajieni iloksi tehdä tutkielman englanniksi, oli asiassa enemmän järkeiltävää. Ohje siitä, miten kirjallisuuskatsaus ja johdanto kannattaa kirjoittaa sitten, kun tuloksia on jo olemassa, pitää paikkansa. Tutkimuksen kanssa samaan aikaan kirjoitin aineisto ja menetelmät -kappaleen, mutta vasta tulosten tarkastelun jälkeen siirryin johdantoon. On helpompi kirjoittaa siitä, mitä odotti saavansa tuloksiksi vasta sitten, kun jo tietää mitä oikeasti sai.
Kesä 2020 oli minulle henkilökohtaisista syistä haastava ja raskas, minkä vuoksi tutkielmani jäi roikkumaan tulosten valmistuttua melko pitkäksi aikaa. Palasin sen pariin syksyllä ja päätin, että jouluksi se on valmis. Viime tippaan luottavana ihmisenä se oli kuin olikin valmis joulun tienoilla ja pääsin nauttimaan seminaaristressistä heti tammikuussa. Koska tutkielmakin oli kirjoitettu englanniksi, myös seminaarin pidin englanniksi, enkä unohtanut kuin kaksi sanaa!
Koko gradu-prosessini oli opettavainen. Eikä pelkästään tieteellisessä ja opiskelumielessä vaan oman itseni kannalta. Siitä kandista, joka ei ohjaajan työhuoneessa uskaltanut kysyä, miten taloudellinen arvo lopullisesti laskettiinkaan, vaan meni kotiin katsomaan sen Googlesta, kasvoi maisteri, joka osaa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. En tehnyt meta-analyysiä tai käyttänyt kandia lähteenä, vaan tein ihan oikean tutkimuksen!
Eeva Linnainmaa
MMM, Agronomi