Helsingin yliopiston tiedesäätiö (jäljempänä ”säätiö”) edistää ja tukee Helsingin yliopiston (jäljempänä ”yliopisto”) nuorten tieteentekijöiden tutkimustyötä rahoittamalla heidän palkkaamistaan väitöskirjatutkijoiden tehtäviin. Säätiön varat juontavat juurensa pitkälti lahjoituksista, joita on saatu yli 200 yritykseltä ja julkisen sektorin organisaatiolta ja joiden arvo on nykyisellään noin 35 miljoonaa euroa.
Tämän julkaisun ensisijaisena tarkoituksena on esitellä arvopaperisalkkumme seuraavan kahden vuoden sijoitussuunnitelma. Koska talouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitys on luonteeltaan epävarmaa, suunnitelmaa muokataan jatkuvasti uuden tiedon ja muuttuvien olosuhteiden mukaisesti. Julkaisun toisena tärkeänä tavoitteena onkin esittää ne käsitykset, joihin sijoitussuunnitelmaan mahdollisesti tehtävät muutokset perustuvat.
Lähestymme sijoittamista Helsingin yliopiston kaikkea toimintaa ohjaavien arvojen – totuuden, sivistyksen, vapauden ja yhteisöllisyyden – pohjalta. Meille totuus ja sivistys tarkoittavat tässä yhteydessä rahoitustieteen soveltamista sekä muiden tieteenalojen tulosten hyödyntämistä (esim. ilmaston lämpenemistä aiheuttavien CO2-päästöjen yhteydessä). Vapaus ja yhteisöllisyys puolestaan näkyvät pyrkimyksissämme tukea tasa-arvoa ja yhteiskunnallista kehitystä sijoitustemme kautta.
Markkinoiden tehokkuus on rahoitusteorian kattavimmin testattuja hypoteeseja. Sitä on tarkasteltu lukemattomissa vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa eri tavoin, mm. aktiivisen varainhoidon tulosten näkökulmasta. Yhteenvetona voidaan todeta, että indeksisijoittamisella on saatu keskimäärin parempia tuloksia kuin aktiivisella varainhoidolla.
Hyväksymme ja tunnustamme tehokkaiden markkinoiden käsitteen. Tarkemmin sanottuna uskomme tehokkaiden markkinoiden tasapainotilaan eli siihen, etteivät markkinat voi olla informationaalisesti täysin tehokkaita, koska aktiiviset sijoittajat tarvitsevat kannustimen ryhtyäkseen kalliiseen tiedonkeruuseen. Indeksisijoittajat aktivoituvat, kun odotetut tuotot ylittävät tiedonkeruun kustannukset – ja päinvastoin –, jolloin markkinoiden tehokkuutta voidaan kuvata epätasapainon tasapainotilaksi.
Tehokkaiden markkinoiden tasapainomallin mukaan empiirinen aineisto viittaa markkinoiden ”ylitehokkuuteen”. Aktiivisesti hallinnoituja pääomia on toisin sanoen ollut liikaa. Vaikka aiempi (ali)suoriutuminen ei ole tae tulevasta (ali)suoriutumisesta, suosimme varainhoidossa indeksisijoittamista siinä tapauksessa, ettei meillä ole tiedollista etulyöntiasemaa tai muita erityisiä preferenssejä.
Lisäksi tunnistamme sijoituksiimme kohdistuvat ESG-riskit eli ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät epävarmuudet. Hallitsemme näitä epävarmuuksia niin säätiön kuin kumppaneidemme, yhteiskunnan ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Pyrimme mm. tekemään salkustamme hiilineutraalin vuoteen 2030 mennessä, noudatamme julkisuusperiaatettaraportoimalla omasta kehityksestämme ja tavoittelemme positiivista vaikutusta (ensisijaisesti) listaamattomilla sijoituksillamme.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ESG-riskejä hillitsevät kustannustehokkaat indeksirahastot muodostavat sijoitustoimintamme perustan.
Muutos on ehkä ainoa asia, jonka voi varmuudella olettaa tapahtuvan tulevaisuudessa. Vaikka erilaiset häiriöt voivat horjuttaa meitä lyhyellä aikavälillä, uskomme kehityksen ajavan meitä eteenpäin pitkällä tähtäimellä. Koska sijoitushorisonttimme on lähtökohtaisesti ikuinen, meidän pitäisi ehkä sijoittaa pelkästään arvoa tuottavien yritysten osakkeisiin. Kohtuullinen osuus sijoituksistamme on edelleen allokoituna valtionobligaatioihin, mikä pienentää lyhyen aikavälin volatiliteettia ja mahdollistaa tasaisen rahan käytön.
Listattujen osakkeiden paino salkussamme on noin 77 %. Vaatimuksena on pitää paino 60 %:n ja 80 %:n välillä. Vertailuindeksinä käytetään globaalia MSCI ACWI ‑indeksiä, joka kattaa noin 85 % osakemarkkinoiden free float ‑korjatusta markkina-arvosta sekä kehittyneillä että kehittyvillä markkinoilla.
Olemme hiljattain allokoineet uudelleen varoja osakerahastoihin. Ne ovat pitkäaikaisia sijoituksia, joiden toimintaan säätiö aikoo aktiivisesti vaikuttaa kaudella 2023–24. Koska tavoittelemme mm. hiilineutraalia sijoitussalkkua vuoteen 2030 mennessä, olemme sulkeneet pois fossiilisia polttoaineita tuottavat yritykset ja keskitymme aiheeseen jatkossakin.
Säätiön pörssinoteerattujen joukkovelkakirjalainojen osuus on nykyisellään noin 23 %. Korkosijoitusten vertailuindeksinä käytetään eurosuojattua Bloomberg Barclays Global-Aggregate Total Return ‑indeksiä. Se heijastaa kehittyneillä ja kehittyvillä valuuttamarkkinoilla liikkeeseen laskettuja valtionobligaatioita, yritysten ja valtioiden kiinteäkorkoisia joukkolainoja sekä arvopaperistettuja kiinteäkorkoisia joukkolainoja. Koska haemme listatuista joukkolainoista ensisijaisesti korkoriskiä yritysriskin sijaan, noin puolet näistä sijoituksista on allokoitu valtionobligaatioihin. Olemme toisaalta allokoineet puolet vihreisiin joukkolainoihin, joilla on merkittävä ympäristövaikutus. Tarkoituksenamme on seuraavan kahden vuoden aikana jatkaa korkomarkkinoiden tilanteen seuraamista ja etsiä uusia mahdollisuuksia.
Hallitsemme ulkoisia hallintotapaan liittyviä epävarmuuksia rajoittamalla kunkin vastapuolen osuuden salkussa 25 %:iin. Pyrimme kuitenkin mitoittamaan kunkin rahastonhoitajan hallinnoitavaksi sijoitetut summat järkevästi, jotta hallintokustannukset ja muut ehdot pysyvät kilpailukykyisinä. Hallitsemme likviditeettiin liittyviä epävarmuuksia investoimalla pääsääntöisesti suurehkoihin sijoitusrahastoihin, jotka keskittyvät likvideihin listattuihin osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin. Lisäksi hajautamme vastapuoliriskiä maantieteellisesti. Emme suojaa osakkeisiin liittyvää valuuttariskiä, koska se on vain murto-osa kokonaisriskistä. Sen sijaan joukkovelkakirjojemme valuuttariski on pääsääntöisesti suojattu. ESG-riskejä säätiö hallitsee seurannan, poissuljennan, vaikuttamisen ja vaikuttavuussijoitusten avulla.
Salkun odotettu vuotuinen volatiliteetti on alle 20 %. Arvioon vaikuttavat luonnollisesti sekä valittu menetelmä että aikajakso, ja siihen liittyy huomattavaa epävarmuutta. Jos vuotuisen volatiliteetin oletetaan olevan 20 %, säätiön yhdelle vuodelle laskettu tappioriski (VaR, 97,5 %) on noin -35 %. Toisin sanoen arvioimme näin syvän – tai syvemmän – tappion voivan osua kohdalle yhtenä vuotena neljästäkymmenestä. Ottaen huomioon tuottojen historialliset paksuhäntäiset jakaumat (kurtoosi), todellinen tappioriski on todennäköisesti tätä suurempi. Valitettava tosiseikka on se, ettemme ennalta tiedä emmekä voi tietää, minkä suuruisesta riskistä on kyse, koska siihen liittyy epävarmuutta, johon viitataan mustan joutsenen käsitteellä.
Hallitsemme sisäisiä hallintotapaan liittyviä epävarmuuksia hajautetun toimintamallin avulla, jossa erotellaan sijoituksiin liittyvä tutkimus, päätöksenteko ja seuranta.