Viikissä on lypsylehmiä eli lehmiä, jotka tuottavat maitoa.
Lehmien ravintoa sanotaan rehuksi. Lehmien tärkein rehu on nurmi. Nurmessa kasvaa erilaisia heinäkasveja, kuten timoteitä, nurminataa ja apiloita. Kesällä lehmät laiduntavat eli syövät tuoretta nurmea ulkona pellolla. Talvea varten nurmi pitää säilöä, jolloin sitä kutsutaan säilörehuksi.
Viikin lehmät laiduntavat toukokuusta syyskuuhun eli keväästä syksyyn. Jos ulkona sataa paljon tai on hyvin kuumaa, lehmät ovat mieluummin sisällä navetassa.
Nurmen lisäksi lehmät syövät viljaa ja valkuaisrehua. Rehuvilja on yleensä ohraa tai kauraa. Valkuaisrehu on usein rypsirouhetta. Sitä saadaan sivutuotteena, kun rypsistä tehdään ruokaöljyä. Valkuaisrehu voi olla myös härkäpapua tai hernettä. Suomessa lehmät eivät syö soijaa.
Lehmällä on neljä mahaa: suuri pötsi (noin 100 litraa), verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha. Lehmän pötsissä on miljardeja mikrobeja, jotka sulattavat nurmirehun kuitua. Kun rehu sulaa lehmän pötsissä, sivutuotteena syntyy hiilidioksidia ja metaania. Lehmä röyhtäilee metaania noin 500 litraa päivässä.
Metaani on kasvihuonekaasu, eli se vaikuttaa ilmastoon. Kasvihuonekaasujen takia auringon säteily lämmittää maapalloa entistä enemmän.
Lehmien metaani on noin 5 % Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä. Tätä määrää voidaan pienentää kahdella tavalla.
Lehmille voidaan antaa rehuja, jotka vähentävät metaanin syntymistä. Lehmiä voidaan myös jalostaa niin, että ne tuottavat vähemmän metaania yhtä maitokiloa kohden. Jalostus tarkoittaa, että eläinlajin parhaat yksilöt valitaan seuraavan sukupolven vanhemmiksi.