Kenttäasemat ovat oivallisia ikkunoita yliopistollisen tutkimuksen maailmaan. Asemilla tehdään arvokasta työtä tuomalla tutkimusta lähemmäksi tavallisia ihmisiä. Näin etenkin yliopistokaupunkien ulkopuolella, jossa tutkimusasemat ovat emoyliopistojensa lähettiläitä.
Kenttäasemilla mm. kerätään ympäristöntilan seurannan pitkiä aikasarjoja, jotka ovat jo osoittaneet tarpeellisuutensa ympäristönmuutoksen havainnoimisessa, siihen sopeutumisessa ja seurauksien ennustamisessa. Yliopistollisilta tutkimusasemilta löytyvät kaikkein pisimmät, yhä aktiivisesti jatkuvat ympäristönseurannan datasarjat.
Tutkimusasemilla tehdään monitieteistä huippututkimusta, joka tarvitsee luonnonmukaista ympäristöä ja kokeellisen tutkimuksen järjestelyjä. Asemien palveluiden ympärille on ajan myötä muodostunut ympäristötiedon keskuksia useiden organisaatioiden tuodessa samalle alueelle tutkimuksiaan. Näin kenttäasemat ovat eturintamassa, kun pyritään vastaamaan tutkimuksellisesti globaaleihin ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikriisin asettamiin haasteisiin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat voimakkaimmillaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Vallitsevasta geopoliittisesta tilanteesta, johtuen tundran ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen tutkimus ja seuranta nojaa yhä voimakkaammin muiden pohjoisten valtioiden kuin Venäjän tutkimusasemiin.
Tutkimuksen lisäksi moni kenttäasema on syntynyt opetuksen tarpeista. Ensimmäiset tutkimusasemat Tvärminne ja Hyytiälä perustettiin jo 1900-luvun alussa. Melkeinpä kaikki biologian ja maantiedon opettajat sekä metsänhoitajat ovat saaneet perusoppinsa jollain maamme yliopistollisista tutkimusasemista.
Helsingin yliopiston tutkimusasemat toimivat ekologisen ja ympäristötutkimuksen keskipisteessä. Niiden fokuksessa ovat pitkäaikaiset ekosysteemimuutokset ja niihin liittyvä kokeellinen tutkimus. Asemilla seurataan niin elollista kuin elotonta ympäristöä lukuisten pitkäaikaisseurantojen avulla. Tutkimusaineistot ja -tehtävät ulottuvat subarktisista luontokohteista Itämeren syvyyksiin saakka.