Moni on tehnyt elämässään paljon, mutta Marianne Heikkilä tuntuu ehtineen vielä enemmän.
Marttaliiton pääsihteeri on työskennellyt mallina, toimittajana ja pappina – ja viimeiset kymmenisen vuotta Marttaliiton johtajana.
Samaan aikaan hän on toiminut useiden eri säätiöiden ja neuvottelukuntien hallituksessa, esimerkiksi Kuluttajaliitossa, Sininauha Oy:ssä ja Autismisäätiössä. Viime syksyn hän veti ministerien kutsumana kansallista lapsistrategiaa valmistelevaa hanketta.
Yhdistävä tekijä ura- ja tehtävävalinnoille on ollut halu vaikuttaa ja tehdä yhdessä.
– Olen käynnistäjä, visionääri ja innovaattori, Heikkilä sanoo Marttaliiton toimistolla.
– Haluan olla luomassa jotain sellaista uutta, joka saa aikaan pysyvää muutosta ihmisten elämässä, ja joka vahvistaa hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.
– Mitään ei saa yhteiskunnassa yksilönä aikaiseksi, siksi olen hakeutunut tällaisiin yhteisöihin.
Työtä oikeudenmukaisuuden puolesta
Heikkilä sanoo omanneensa vahvan oikeudentunnon jo lapsesta. Yrittäjäsuvussa oli koettu monenlaisia vastoinkäymisiä ja kohtaloita.
Äiti oli mukana hyväntekeväisyydessä. Isä vei lasten kanssa kaapeista vaatteita kodittomille joulun aikaan.
– Ajatus oli, että jos menestyy, on velvollisuus auttaa lähimmäisiä.
Oikeudentunto toimi kimmokkeena Heikkilän teologian opinnoillekin.
Ihmisoikeus- ja oikeudenmukaisuuskysymykset ovat olleet tärkeitä myös Heikkilän työuralla. Hänen aikanaan Marttaliitto on nostanut esiin enemmän myös yhdenvertaisuuskysymyksiä ja osallistunut Pride-kulkueeseenkin.
– Hyvä arki kuuluu kaikille.
Arvot ovat Heikkilälle kaikessa tekemisessä tärkeitä.
Tärkeimpänä oppinaan Heikkilä pitää Martin Luther Kingin viestiä, jonka mukaan pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.
Väärinkäytöksistä ei saa vaieta, Heikkilä sanoo. Vain dialogin, kuulemisen ja kohtaamisen kautta syntyy ymmärrystä ja tilaa erilaisuudelle.
– En halua olla sellaisessa yhteiskunnassa mukana, jossa vahvistetaan vain elintasoa. Että hyvä elämä tulee vain jatkuvan vaurastumisen kautta. Sen täytyy olla arvopohjaista.
Kohti yhteisöllisyyttä
Syntyvyys on ollut suuri puheenaihe Suomessa. Heikkilän johtama kansallinen lapsisstrategiahanke selvitti tutkijoiden, kuntien, järjestöjen, yritysten sekä lasten ja nuorten voimin, miten lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa voitaisiin vahvistaa.
Heikkilää yllätti, kuinka pirstaleista suomalinen lapsiperhepolitiikka on. Sen pitäisi olla vahvemmin johdettua ja koordinoitua julkisen hallinnon taholta.
– Pitäisi olla vahva visio, ja yhteistyötä tulisi tehdä sektorirajat ja hallituskaudet ylittäen.
Lasten saantia ei Heikkilästä pidä tuputtaa. Sen sijaan pitäisi vahvistaa perheiden toivottua lapsimäärää. Niille, jotka toivovat lapsia, pitäisi olla tarjolla enemmän joustoa ja tukea, esimerkiksi työelämässä.
Tarvittaisiin myös ilmapiirin muutos.
– Tämä on hyvin yksilökeskeinen, individualistinen ja ehkä egoistinenkin yhteiskunta, Heikkilä sanoo.
– Se, että arvo mitataan sillä, mitä pystyy tuottamaan yksilönä, työelämässä, johtaa aika karuun ajatteluun siitä, että lapset ovat rasite ja vain negatiivinen, omien tarpeiden ja itseilmaisun toteuttamisen este.
Heikkilä toivoisi, että ihmisten tunne yhteisöön ja ylisukupolviseen ketjuun kuulumisesta vahvistuisi.
– Me olemme kadottaneet kosketuksen toisiimme. Lapsen saamisesta ja saamattomuudesta on tullut yksilöprojekti. Meidän pitäisi kääntää tämä keskustelu ihan toiseen suuntaan. Että et ole yksin, kun saat lapsen, yhteisö kantaa ja tietenkin myös rakenteet.