Osa tiedekunnista järjestää promootion vain tohtoreille ja osa maistereille sekä tohtoreille. Maisteri- ja tohtoripromootion järjestävät filosofinen, maatalous-metsätieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta. Filosofinen tiedekunta koostuu humanistisesta, matemaattis-luonnontieteellisestä, bio- ja ympäristötieteellisestä, kasvatustieteellisestä sekä farmasian tiedekunnista. Tohtoripromootion järjestää teologinen, oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja eläinlääketieteellinen tiedekunta.
Tutustu promootioihin niiden omilla verkkosivuilla.
2025 Filosofinen tiedekunta
2026 Valtiotieteellinen tiedekunta
2027 Filosofinen tiedekunta
2027 Lääketieteellinen tiedekunta
2028 Maa-metsätieteellinen tiedekunta
2029 Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Promootioon liittyvissä kysymyksissä voit olla yhteydessä promootio (at) helsinki.fi.
Maisteripromootioiden juhlallisuudet alkavat Floran päivänä 13.5. yleisen seppeleensitojan valinnalla, joka tapahtuu maisteripromovendien latinankielisessä kokouksessa. Yleinen seppeleensitoja on jonkun yliopiston professorin tai muun merkkihenkilön lapsi, ja valinnalla promovendit haluavat kunnioittaa ko. professoria. Valintaa seuraa yleisen seppeleensitojan kosinta, ja tämän annettua suostumuksensa tehtävään siirrytään kulkueessa Kumtähden kentälle ylioppilaiden kevätjuhlaan muistamaan Maamme-laulun ensiesitystä. Lopuksi nautitaan puheiden ryydittämä juhlallinen lounas.
Varsinainen promootio kestää kolme päivää touko-kesäkuun vaihteessa. Sen pukeutumissäännöt ovat hyvin tarkat, ja suurimpaan osaan tilaisuuksista pukeudutaan frakkiin ja iltapukuun. Ensimmäisenä päivänä eli torstaina valmistaudutaan promootioaktiin sitomalla maisteripromovendien laakeriseppeleet ja hiomalla symbolisesti tohtorien miekat. Ilta päättyy seppeleensitojais- ja miekanhiojaisillallisiin, joilla kuullaan useita puheita pääsääntöisesti suomeksi ja ruotsiksi. Valmistellut monikieliset puheet voivat käsitellä esim. puhujan edustamaa tieteenalaa tai jotain yhteiskunnallista kysymystä ja ovat oleellinen osa promootioperinnettä.
Keskimmäisenä päivänä eli perjantaina on vuorossa promootion päätilaisuus eli promootioakti, joka järjestetään yliopiston juhlasalissa. Akti on kuin harjoiteltu näytelmä, jossa tarkkaa koreografiaa noudattaen vihitään promovendit maistereiksi ja tohtoreiksi ja luovutetaan heille tutkintonsa symbolit. Ensin promovendit, heidän seuralaisensa ja yliopiston edustajat saapuvat saliin tarkasti järjestettyinä kulkueina. Promoottorin puheen jälkeen priimusmaisterille ja -tohtorille esitetään omaan oppialaan liittyvä kysymys, johon heidän on vastattava. Kun vastaus on hyväksytty, voidaan promovointi aloittaa. Promovendit nousevat tarkan koreografian mukaisesti kukin vuorollaan parnassolle vastaanottamaan akateemiset arvonmerkkinsä: promoottori painaa laakeriseppeleet maisterien päähän ja kultaiset maisterinsormukset heidän sormeensa sekä antaa tohtoreille miekan ja tohtorinhatun. Promovoinnin ajan soitetaan yleensä kotimaista klassista musiikkia, minkä lisäksi musiikki on aktissa muutenkin tärkeässä roolissa: perinteinen ohjelmisto sisältää ainakin Sibeliuksen Promootiomarssin ja Andante Festivon. Usein promootioon myös tilataan uusia sävellyksiä (perinteisimmin promootiokantaatti), jotka kantaesitetään promootioaktissa.
Promootioakti päättyy ultimusmaisterin puheeseen isänmaalle, jonka jälkeen siirrytään kulkueena yliopiston juhlasalista Tuomiokirkkoon promootiojumalanpalvelukseen tai vaihtoehtoisesti tunnustuksettomaan tilaisuuteen. Kulkueet ovat perinteinen osa akateemisia juhlia, ja yleensä kulkuetta kokoontuu seuraamaan Senaatintorille myös jonkin verran yleisöä. Perjantai-iltana vietetään vielä promootiopäivällisiä, joilla mm. esitetään erikseen tilatut promootiorunot (usein yksi suomen- ja yksi ruotsinkielinen) tai muuta varta vasten tilattua taiteellista ohjelmaa. Promootiopäivällisillä kuullaan jälleen myös puheita, joista tärkeimpänä puhe yliopistolle, johon yliopiston rehtori vastaa.
Kolmas päivä eli lauantai alkaa retkellä, joka on tyypillisesti purjehdus johonkin lähisaareen tai kierros Helsingin edustalla. Retki on promootion epämuodollisin tilaisuus, ja sen aikana nautitaan myös lounas. Lauantai ja koko maisteripromootio päättyy tanssiaisiin Vanhalla ylioppilastalolla, jossa tanssitaan perinteisiä akateemisia juhlatansseja sekä mm. huolella etukäteen harjoiteltu maisterifranseesi. Tanssiaisiin liittyy myös paljon muita vakiintuneita elementtejä, kuten promootion keskeisten hahmojen kunnioittaminen kantamalla heitä kantotuolissa. Tanssiaisten päätteeksi järjestäydytään öiseen kulkueeseen, joka kulkee keskustan katuja ja puistoja pitkin. Matkan varrella pysähdytään patsaiden kohdalla pitämään puheita ja laulamaan perinteisiä ylioppilaslauluja. Aamun sarastaessa kulkue päättyy puheeseen nousevalle auringolle, tiedekunnasta riippuen joko Senaatintorilla tai Tähtitorninmäellä. Tohtoripromootioissa akateemiset juhlatanssit tanssitaan yleensä promootiopäivällisten lopuksi.
Promootiosanasto
Airut
Airuet ovat nuoria ylioppilaita, jotka toimivat juhlamenojen ohjaajan ja yliairuen apulaisina. Airuiden tehtäviin kuuluu esimerkiksi vieraiden opastaminen sekä kunniavartiona toimiminen. Airuen tunnistaa airutnauhasta ja ylioppilaslakista.
Gratisti / gratista
Gratisti (mies) / gratista (nainen) on promootiotoimikunnan keskuudestaan valitsema puheenjohtaja.
Juhlamenojen ohjaaja
Juhlamenojen ohjaaja sananmukaisesti ohjaa juhlamenoja eli huolehtii promootioaktin ja muiden tapahtumien seremoniallisesta sujuvuudesta. Juhlamenojen ohjaajaksi valitaan yleensä uransa keskivaiheilla oleva professori tiedekunnasta.
Kunniatohtori
Promootiossa tiedekunta promovoi myös kunniatohtoreita. Tiedekunta voi myöntää kunniatohtorin arvon kenelle tahansa tarpeeksi ansioituneeksi katsomalleen henkilölle riippumatta tämän koulutustaustasta.
Miekanhioja
Tohtoripromovendin seuralainen. Nimityksestään huolimatta miekanhioja ei joudu hiomatehtäviin.
Officiantti
Tiedekunnan valitsema promootion toimihenkilö. Officiantteja ovat promoottori, juhlamenojen ohjaaja ja yliairut.
Prima-/primusmaisteri ja prima-/primustohtori
Parhaan arvosanan opinnäytteestään saanutta maisteria kutsutaan primamaisteriksi (nainen) tai primusmaisteriksi (mies), tohtoreita vastaavasti primatohtoriksi tai primustohtoriksi.
Promootioakti
Promovendit promovoidaan yliopiston juhlasalissa juhlavassa promootioaktissa, joka on promootion päätapahtuma.
Promootiotoimikunta
Maisteripromootioissa promootion järjestämisestä vastaa vapaaehtoistyön periaatteella toimiva toimikunta, joka muodostuu maisteri- ja tohtoripromovendeista. Tohtoripromootioissa promootiotoimikunnassa on yleensä vahva tiedekunnan edustus ja muutama tohtoripromovendi edustettuina. Lisäksi saatetaan asettaa erillinen promovenditoimikunta.
Promoottori
Promoottori promovoi eli vihkii promootioaktissa promovendit akateemiseen oppiarvoonsa, ja on promootion korkein arvohenkilö. Promoottoriksi valitaan yleensä tiedekunnan virkaiältään vanhin professori.
Promovendi
Promootiossa promovoitava eli oppiarvoonsa vihittävä maisteri tai tohtori.
Riemumaisterit ja riemutohtorit
Promootiossa 50 vuotta sitten promovoidut maisterit ja tohtorit vihitään riemumaistereiksi ja -tohtoreiksi.
Seppeleensitoja
Maisteripromovendin seuralainen. Seppeleensitoja sitoo maisterin laakeriseppeleen lehvät seppelepohjaan eli karkaasiin yleisen seppeleensitojan opastuksella seppeleensitojaisissa. Yksin saapuville maisteripromovendeille seppeleen sitoo yleinen seppeleensitoja apulaisineen.
Ultima-/ultimusmaisteri ja ultima-/ultimustohtori
Toiseksi parhaan arvosanan opinnäytteestään saanutta maisteria kutsutaan ultimamaisteriksi (nainen) tai ultimusmaisteriksi (mies), tohtoreita vastaavasti ultimatohtoriksi tai ultimustohtoriksi.
Yleinen seppeleensitoja
Floran päivänä eli 13. toukokuuta promovendit kokoontuvat aamulla Vanhalle ylioppilastalolle valitsemaan promootiolle yleistä seppeleensitojaa. Yleisen seppeleensitojan tehtäviin kuuluu muun muassa maisterinseppeleiden valmistuksen valvominen. Yleiseksi seppeleensitojaksi voidaan valita tiedekunnan professorin tai muun arvostetun henkilön lapsi. Seppeleensitoja symboloi kevättä, nuoruutta ja uskoa tulevaisuuteen.
Yliairut
Yliairut huolehtii promootiotapahtumien sujuvuudesta yhdessä juhlamenojen ohjaajan kanssa ja toimii promootion airuiden johtajana. Yliairueksi valitaan yleensä tiedekunnan dosenttitasoinen tutkija tai yliopistonlehtori.
Maisteripromootiot ovat säilyneet osana yliopistoperinnettä läpi vuosisatojen muuttuen ja mukautuen. Promootiot ovat syntyneet keskiajalla: Bolognassa ja Pariisissa on pidetty promootioita jo 1200-luvulla. Suomen promootioperinne syntyi varhain, kun ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio järjestettiin vuonna 1643, vain kolme vuotta Turun akatemian perustamisen jälkeen. Perinne on siitä lähtien jatkunut lähes katkeamattomana ja levinnyt myös muihin tiedekuntiin ja yliopistoihin. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on edelleen promootioista suurin, ja se järjestetään nykyään noin joka kolmas vuosi.
Turun Akatemian filosofisen tiedekunnan promootiot pysyivät lähes muuttumattomina, vain maistereille tarkoitettuina yksipäiväisinä tapahtumina 1800-luvun alkupuolelle asti. Promootio alkoi kokoontumisella promoottorin kotona, josta promovendit siirtyivät kulkueessa Akatemiatalolle, jossa promoottori vihki heidät. Monet nykyiset promootion piirteet, kuten kulkueet ja priimusmaisterille esitettävä kysymys, ovat nähtävillä jo näissä vanhimmissa promootioissa. Myös promootioon liittyvä symboliikka on säilynyt ennallaan vuosisatoja: jo 1700-luvulla laakeriseppele symboloi maisterien saavutuksia. Samoin promootioakti alkaa edelleen promoottorin puheella ja päättyy ultimuksen puheeseen.
Promootiotraditio alkoi muuttua 1800-luvulla. Mukaan tuli esimerkiksi riemumaistereiden promovointi sekä tohtoreiden promovointi samassa tilaisuudessa. 1850-luvulla myös Maamme-laulu vakiinnutti paikkansa osana promootion ohjelmaa. Promootioon otettiin mukaan lisää tilaisuuksia, ja mm. tanssiaiset vakiintuivat osaksi promootiota - tanssiaisten paikaksi taas vakiintui 1880-luvulla (Vanha) Ylioppilastalo. Samalla promootioiden koko kasvoi ja niistä kehittyi merkittäviä seurapiiritapahtumia: tilaisuuksien historia tunnetaan hyvin, koska lehdistö kirjoitti niistä ahkerasti.
Hiljalleen tapa vihkiä maistereita promootioissa hävisi muualta maailmasta, ja promootio alkoi saada piirteitä, jotka esiintyvät vain Suomessa. Yksi täysin suomalainen erikoisuus on yleisen seppeleensitojan (alun perin yleisen seppeleensitojattaren) valinta. Toisaalta 1800-luvun lopulla promootiota uhkasivat jännitteet Venäjään, sillä promootioissa esiintyi suomalaiskansallista henkeä. Promootion järjestäminen vaatikin keisarin suostumuksen.
Suomen itsenäistymisen jälkeen promootioperinne jatkui katkeamattomana. Itsenäisen Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin 1919. Toisen maailmansodan jälkeen maisteripromootioiden järjestämisessä oli peräti 14 vuoden tauko; edellinen yhtä pitkä tauko perinteessä oli ollut 1700-luvulla suuren Pohjan sodan vuoksi. Pitkän tauon jälkeen promootion järjestäminen oli hankalaa, sillä promootioperinteen monia yksityiskohtia oli vaikea muistaa. Tämän myötä perinteeksi alkoi vakiintua muistokirjan tekeminen jokaisesta promootiosta. 1970-luvulla promootioita pidettiin vanhanaikaisina ja elitistisinä, ja ne jäivätkin aiempaa pienimuotoisemmiksi. 1980-luvulle tultaessa yhteiskunnan ilmapiiri kuitenkin muuttui, ja promootioista tuli jälleen suosittuja.
Läpi vuosisatojen on koettu, että valmistuneiden maisterien ja tohtorien saavutusten näyttävä juhlistaminen kuuluu akateemiseen elämään. Promootioperinne onkin nähty arvokkaana osana suomalaista yliopistoelämää ja se on säilynyt elinvoimaisena läpi vaikeidenkin aikojen. Samalla perinne on myös kehittynyt, kun jokainen promootio ja jokainen promootiotoimikunta pyrkii tuomaan jotain uuttaa vuosisataiseen perinteeseen.