Tunturin laelle kiivetessä saat ihmetellä kaikkea Kilpisjärven veden kierrosta lumipeitteen, hengittämäsi ilman sekä reitin varrella kasvavien ja elävien kasvien, jäkälien ja eläinten saloihin.
Pääset myös näkemään lumivyöryjen jälkiä Mallan rinteillä ja kuulemaan, millä kaikilla tavoilla patikointi vaikuttaa hyvinvointiisi. Kun olet selättänyt noin 550 metrin korkeuseron ja huiputtanut tunturin, pääset lukemaan reitin lopussa olevista kivilabyrinteistä ja näkemään vilauksen siitä, miltä Kilpisjärvellä saattaa näyttää tulevaisuudessa.
Alla kurkistus Saanan tiedepolun sisältöön. Tiedepolkuaplikaatiosta löydät lisää sisältöä.
Kilpisjärven tunturikoivikoissa voi nähdä erikoisia värikuvioita puiden rungoilla: runkojen alaosat ovat usein vaaleankeltaisia ja yläosat suklaanruskeita. Väritys on kahden epifyyttijäkälän eli päällyskasvina isäntäkasvin pinnalla kasvavan jäkälälajin aiheuttama.
Listen a webinar on lichens and their diversity and connection with humans and other animals.
Lumi ei peitä maata tasaisena vaippana, vaan lumen syvyys vaihtelee suuresti erityisesti Kilpisjärven kaltaisissa paikoissa, joissa on pienehköllä alueella on sekä puutonta tunturipaljakkaa että tunturikoivikkoa ja joissa rinteiden jyrkkyys ja viettosuunta vaihtelevat. Tuuli vaikuttaa lumen kasautumiseen suuresti. Tuulisilla paikoilla tuuli kuluttaa lumikiteitä hangen pinnasta, jolloin lumipeitteestä tulee ohut ja tiivis.
Puuttoman tundran kasvillisuus on matalaa, mutta monimuotoista. Se koostuu erilaisista pensaista, varvuista, heinäkasveista, sarakasveista, sammalista ja jäkälistä, jotka ovat sopeutuneet pohjoisen kylmiin, lumisiin ja tuulisiin oloihin ja lyhyisiin kasvukausiin.
Ilmasto on kuitenkin lämmennyt arktisella alueella nopeasti viime vuosikymmenten aikana, mikä muuttaa myös tundrakasvillisuutta. Erityisesti pensaat ja puut kasvavat entistä isommiksi ja korkeammiksi ja leviävät alueille, jotka ovat aiemmin olleet niille liian kylmiä. Tätä ilmiötä kutsutaan pensastumiseksi.
Lumivyöry on luonnonilmiö, jossa lumimassa vyöryy kovalla vauhdilla alas rinnettä. Lumivyöryn syntyyn vaikuttaa pääsääntöisesti lumipeitteen kerrosten rakenne: niiden paksuus, sidosteisuus ja vahvuus. Sopivissa olosuhteissa lumivyöryn voi aiheuttaa säätilan muutos tai laskettelijan paino hangella.
Ilmaston muuttuminen saa aikaan muutoksia myös lajien levinneisyysalueissa. Linnut pyrkivät seuraamaan niille suotuisia olosuhteita siirtymällä uusille elinalueille, mutta ilmastonmuutoksen takia suotuisat elinalueetkin siirtyvät jatkuvasti. Suomessa lintulajien kantojen ja levinneisyysalueiden tiedetään siirtyvän vuosittain noin 1,5 kilometriä pohjoisemmaksi.
Nousua on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta lisää kapuamista on vielä edessä ennen kuin huippu häämöttää. Nousu on raskas, ja jalka saattaa jo painaa. Luonnossa liikkumisella on kuitenkin roppakaupalla myönteisiä vaikutuksia: se ei kohenna vain fyysistä terveyttä, vaan parantaa myös psyykkistä hyvinvointia ja kognitiivista suorituskykyä ja tuo jopa sosiaalisia ja sielullisia hyötyjä. Joten tossua toisen eteen vain – jaksat kyllä!
Ilman viimeisen prosentin koostumus vaihtelee suuresti eri puolilla maailmaa. Kilpisjärvellä ilma on puhdasta, joten siinä on vain pieniä pitoisuuksia ilmansaasteita, kuten hiilimonoksidia, otsonia, typen oksideja, rikkidioksidia ja pienhiukkasia. Kilpisjärven ilma kuuluu itse asiassa maailman puhtaimpiin, sillä täällä ja satojen kilometrien säteellä täältä on vain vähän liikennettä, teollisuutta, energian tuotantoa ja jakelua, puun pienpolttoa ja muita ihmisten toiminnan aiheuttamien ilmansaasteiden lähteitä.
Ilmansaasteet ovat vakava uhka ihmisten terveydelle, sillä ne aiheuttavat muun muassa aivohalvauksia, sydäntauteja, keuhkosyöpää sekä akuutteja ja kroonisia hengityselinsairauksia. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan joka kahdeksas kuolema maapallolla johtuu saastuneesta ilmasta. Elinympäristön huono ilmanlaatu voi siis lyhentää eliniänodotetta merkittävästi.
Saanan kivikoiden lomassa olevaa maaperää tarkastellessa huomaa, että se on kaikkea muuta kuin paljas. Harvakseltaan kasvavien vaivaiskoivujen ja marjojen varpujen lisäksi maaperää peittävät monenlaiset eliöyhteisöt – jäkälät, sammalet, sienet, levät ja syanobakteerit – joiden muodostamaa kerrosta sanotaan pohjakerrokseksi.
Jään peittämä järvi vaikuttaa hiljaiselta ja liikkumattomalta. Vesi on silti liikkeessä jään alla, vaikka emme sitä näekään. Tätä liikettä kutsutaan kierroksi. Se syntyy, kun veteen muodostuu kerroksia, joiden lämpötila – ja siksi myös tiheys – eroavat toisistaan. Kun kevätaurinko lämmittää jään alla olevaa päällysvettä ja ympäröivä maa järven rantaviivaa, lämpötilaerot järven eri osissa kasvavat suuriksi, mikä aiheuttaa veteen täyskierron.
Lähes kaikesta elävästä kasvillisuudesta ja kuolleen kasvillisuuden maatumisesta erittyy orgaanisia molekyylejä, joista monet voi haistaa ihmisnenälläkin. Kustakin kasvilajista vapautuva orgaanisten yhdisteiden sekoitus on omanlaisensa – vähän kuin lajin sormenjälki. Tästä johtuu, että ruusut tuoksuvat aina ruusuilta eivätkä vaikkapa männyiltä.
Orgaanisten molekyylien erittymiseen vaikuttavat paitsi lämpötilan, valoisuuden ja veden määrän kaltaiset ympäristötekijät, myös lehtien ikä ja kasvuvaihe eli kasvien fenologia. Nämä tekijät ovat yksi syy siihen, miksi kasvien tuoksu on välillä voimakkaampi ja välillä miedompi.
Labyrintit ja spiraalit ovat muinaisia symboleja, joita on rakennettu monissa kulttuureissa ympäri maailmaa ja joihin liitetään monenlaisia myyttisiä merkityksiä. Saanatunturin tasaisella laella on kaksi kivilabyrinttia. Niiden alkuperästä on kiertänyt monenlaisia arvailuja muun muassa sosiaalisessa mediassa, mutta muinaisesta olemuksestaan huolimatta labyrintit on tosiasiassa rakennettu varsin hiljattain. Saanan kivilabyrintit ovat nimittäin 2000-luvun alussa tehtyjä ympäristötaideteoksia. Niiden tekijää ei tiedetä, mutta on selvää, että inspiraatio labyrintteihin on kummunnut arkeologiasta ja historiasta.