Lähi-idän tutkimus on moni- ja poikkitieteellistä moderniin Lähi-itään (ns. MENA-alue Marokosta Iraniin) kohdistuvaa tutkimusta. Painopisteenä on alueen politiikan, yhteiskuntien, kulttuurin, historian ja uskontojen tutkimus. Lähi-idän tuntemisen kannalta kielitaito jossakin alueen pääkielessä on tärkeä osa kokonaisuutta. Esimerkiksi arabiaa, hepreaa, turkkia, persiaa ja urdua voi opiskella kielten osastossa, jonka kanssa tehdään yhteistyötä.
Islamin tutkimuksessa perehdytään islamin perusteksteihin (Koraani, hadith, sharia), niiden tulkintaan ja kehitykseen, mutta erityisesti islamia tutkitaan elävänä uskontona esimerkiksi antropologisilla menetelmillä.
Juutalaisuuden tutkimuksessa keskitytään juutalaisuuden historialliseen kehitykseen, keskeiseen hepreankieliseen kirjallisuuteen ja nykyjuutalaisuuteen elävänä uskontona.
Tutkimuksen pääpainoaloja ovat mm.
Lähi-idän kielet
Lähi-idän kieliin liittyvät tutkimusaiheet ovat filologisia ja niissä korostuu kielen, kulttuurin ja yhteiskunnallisten kysymysten yhteys. Lähi-idän kielten opetus ja tutkimus linkittyy kiinteästi Lähi-idän, islamin ja juutalaisuuden tutkimukseen.
Tutkimuksen painoaloja ovat muun muassa: