Kansallisesti humanistisella tiedekunnalla on merkittävä rooli analyyttisten ja kriittisten humanististen taitojen kehittämisessä sekä monialaisen koulutuksen tarjoamisessa. Lisäksi olemme edelläkävijöitä uusien menetelmien kehittämisessä ja tutkimusinfrastruktuurien rakentamisessa, jotka sekä vahvistavat akateemista yhteistyötä että palvelevat laajemmin yhteiskuntaa.
Tiedekunnan keskeisiä tavoitteita ovat:
Näitä päätavoitteita tarkennetaan seuraavassa osiossa, jossa käsitellään tutkimusstrategian eri osa-alueita ja esitetään toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi.
Humanistisen tiedekunnan profiili rakentuu monimuotoisuudelle. Tavoitteena on kehittää entistä kattavampia ja yhtenäisempiä tutkimus- ja koulutusohjelmia, joissa eri tieteenalojen osaamista yhdistämällä edistetään opiskelijoiden ja tutkijoiden taitojen monipuolistumista. Lisäämme tiedekunnan koulutusohjelmien näkyvyyttä ja korostamme humanistisen tutkimuksen poikkitieteellisiin menetelmiin perustuvan osaamisen hyötyjä.
Perustutkimus ja uraauurtava tieteidenvälinen tutkimus sisällytetään systemaattisesti monitieteisiin oppimiskäytäntöihin. Siinä missä tieteidenvälisen viitekehyksen ja oppimiskulttuurin kehittäminen voi olla haastavaa vähemmän monimuotoisissa instituutioissa, humanistisen tiedekunnan monialaisuus tekee tieteidenvälisestä lähestymistavasta aidosti saavutettavan niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin. Tiedekunta on sitoutunut vahvistamaan tieteidenvälisyyttä kehittämällä yhteistyötä systemaattisesti organisoiduissa temaattisissa tutkimusyhteisöissä. Maisteriopiskelijoiden ja uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden integroiminen tutkimusohjelmiin (ryhmiin ja hankkeisiin) tulisi olla keskeinen tavoite ja vakiintunut käytäntö. Tutkimushankkeiden, osastojen ja tiedekunnan johdon odotetaan aktiivisesti edistävän nuorten tutkijoiden ja apurahatutkijoiden kiinnittymistä tutkimusyhteisöön.
Kehitettäviä toimia ovat esimerkiksi kurssien yhdistäminen siten, että opiskelijat saavat näkökulmia muilta – läheisiltä tai kaukaisemmilta – tieteenaloilta; opetusmahdollisuuksien tarjoaminen tohtorikoulutettaville; kurssien suunnittelu niin, että ne voivat johtaa tieteellisiin tai yleistajuisin julkaisuihin; sekä akateemisten käytäntöjen – kuten ohjatut keskustelut tutkimuskirjallisuudesta, opiskelijoiden esitykset ja niistä käytävät keskustelut sekä vertaisarviointikäytännöt – lisääminen opetukseen opiskelijoiden tutkimusvalmiuksien kehittämiseksi.
Tiedekunta on sitoutunut edistämään tutkimuksen avoimuutta kannustamalla tutkijoita julkaisemaan kerätyt aineistot ja tutkimustulokset avoimesti aina, kun se on mahdollista vastuullisen ja hyvän tieteellisen käytännön periaatteiden mukaisesti. Vuosien 2025–2028 aikana tavoitteena on kehittää tiedekunnassa ja yhteistyössä keskustakampuksen tiedekuntien sekä Helsingin yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen instituutin (HSSH) kanssa parempia tapoja aineistojen rekisteröintiin, keräämiseen, jakamiseen ja säilyttämiseen. Samalla vahvistetaan tietosuojaan, aineistojen eettiseen uusiokäyttöön ja tutkijoiden immateriaalioikeuksien tunnustamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä.
HSSH on laatinut tutkimusdatapolitiikan toimeenpanosuunnitelman, jota toteutetaan kaikissa keskustakampuksen tiedekunnissa. Lisäksi eri aineistotyypeille on laadittu aineistonhallinnan käsikirjoja, joita päivitetään tutkijoiden tarpeiden ja palautteen pohjalta vuosittain järjestettävien työpajojen avulla. Tiedekunta on mukana tutkimusaineistojen pitkäaikaissäilytystä tarjoavassa Helsingin yliopiston Datapankki-palvelussa. Tiedekunta tarjoaa tutkijoilleen selkeät suositukset ja ohjeet aineistonhallintaan.
Tiedekunta kannustaa tiedeyhteisöä suhtautumaan avoimesti yhteiskunnallisiin haasteisiin ja etsimään aktiivisesti ratkaisuja humanistista osaamista vaativiin maailmanlaajuisiin haasteisiin. On tärkeää vahvistaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja tutkimuksen vaikuttavuutta sekä osallistaa yhteiskunnallisia toimijoita opetukseen ja tutkimukseen.
Tiedekunta pyrkii olemaan menestyvä tutkimusyhteisö, joka käyttää avoimia ja puolueettomia rekrytointiprosesseja houkutellakseen korkeatasoisia tutkimuksen ja opetuksen asiantuntijoita tiedekunnan eri aloille. Uusia rekrytointeja tarkastellaan suhteessa koulutusohjelmien tarpeisiin, mutta samalla koulutusohjelmien kehittämisessä ja rekrytointiprioriteettien määrittelyssä on huomioitava eri tieteenalojen ja koko yksikön tutkimusprofiilin luonnollinen kehitys.
Kyky tehdä yhteistyötä tiedekunnan omien, yliopiston sekä kansallisten ja kansainvälisten verkostojen tutkijoiden kanssa on ratkaisevan tärkeää muuttuvassa tutkimusrahoitusympäristössä, jossa kilpailu strategisesta ja tieteidenvälisestä rahoituksesta on yhä kovempaa. Panostaminen tiedekunnan tutkimusyhteisöihin edistää laajojen tutkimushankkeiden kestävää kehitystä. Tiedekunta kannustaa tutkimusyhteisöjään kehittämään tutkimustoimintaansa järjestelmällisesti ja itsenäisesti. Tutkimusyhteistyön tulisi näkyä myös laaja-alaisen opetuksen kehittämisessä useita eri tutkintoja tarjoavissa koulutusohjelmissa.
Tiedekunta korostaa etiikan merkitystä samalla kun se puolustaa akateemista vapautta polarisoituvassa yhteiskunnassa, jossa vihapuhe ja tutkijoihin kohdistuva poliittinen painostus yleistyvät. Hyvä tieteellinen käytäntö liittyy läheisesti demokratian toteutumiseen. Osana yhteiskuntaa tiedekunta heijastaa sen demokratian tilaa, samalla kun tutkijamme pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun arvoista, kansalaisoikeuksista ja perustuslaillisuudesta.
Tutkijoiden toiminnan läpinäkyvyyden korostaminen on välttämätöntä ja hyödyllistä, sillä hyvä tieteellinen käytäntö varmistaa tutkimuksen laadun. Se takaa tutkimustulosten luotettavuuden ja uskottavuuden. Se, miten tutkimus- ja lähdeaineisto kerätään, miten tutkimukseen osallistuvien kohdellaan, miten aineistoja säilytetään ja suojataan, miten niitä analysoidaan sekä millaisia tulkintakehyksiä ja julkaisukriteerejä käytetään, vaikuttaa merkittävästi tutkimustulosten luotettavuuteen. Tiedekunta on sitoutunut FAIR-periaatteisiin (löydettävä, saavutettava, yhteentoimiva ja uudelleen käytettävä) sekä tutkijoiden arviointiin vastuullisen tutkijanarvioinnin kansallisen suosituksen, DORA-julistuksen ja CoARA-sopimuksen mukaisesti.
Suomen Akatemian mukaan tutkimusinfrastruktuurit tulee suunnitella vähintään 50 vuoden elinkaarta ajatellen. Niiden perustana tulee olla vakiintunut ja sitoutunut henkilöstö sekä kyky kehittyä ja mukautua tuleviin tarpeisiin. Tiedekunta säilyttää johtavan asemansa sekä kansallisessa että kansainvälisessä infrastruktuurien kehittämisessä keskittyen erityisesti uuden tutkimusinfrastruktuurikeskittymän luomiseen keskustakampukselle. Suomen Akatemia FIN-CLARIAH-infrastruktuurille myöntämä majakka-status humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä korostaa tiedekunnan strategista asemaa. FIN-CLARIAH:n järjestelmällistä kehittämistä ja vahvistamista näiden alojen tutkimusinfrastruktuuristrategian kulmakiveksi tiedekunnassa, keskustakampuksella ja yliopistossa on jatkettava. Tiedekunta on sitoutunut tutkijoidensa infrastruktuuritarpeiden jatkuvaan arviointiin, mukaan lukien olemassa olevista tutkimusinfrastruktuurien ajantasaiseen kartoitukseen, varmistaakseen että näihin tarpeisiin vastataan ja samalla ennakoidaan tutkimuksen muuttuvat vaatimuksia.
Tiedekunta on sitoutunut asettamaan datalähtöisen tutkimuksen eri muodot tutkimusinfrastruktuuristrategiansa keskiöön ja vahvistamaan henkilöstön osaamista digitaalisten menetelmien käytössä tutkimuksessa ja opetuksessa. Tavoitteena on kasvattaa täydentävän tutkimusrahoituksen osuutta ja pysyä alan kehityksen kärjessä.
Tiedekunta on sitoutunut huolehtimaan henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnista edistämällä yhteiskunnan ja ympäristön kestävyyttä. Tavoitteeseen pyritään vahvistamalla vastuullisuutta, kollegiaalisuutta sekä terveellisiä työtapoja ja -ympäristöjä tiedekunnan arjessa. Tiedekunta ja yliopisto ovat sitoutuneet näihin arvoihin, jotka muodostavat perustan luovuudelle sekä yhteisöllisille ja turvallisille työ- ja oppimisympäristöille. Tavoitteet on tunnistettava ja huomioitava kaikilla tiedekunnan osasto- ja hallintotasoilla.
Helsingin yliopiston tavoite on olla paras paikka opiskella ja työskennellä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä. Parhaiden ratkaisujen löytämiseksi tiedekunta edistää pyrkimyksiä lisätä akateemisen henkilöstön ja hallinnon välistä vuoropuhelua. Tavoitteena on hallinnollisten käytäntöjen sujuvoittaminen ja päällekkäisyyksien välttäminen. Kollegiaalisuuden edistämiseksi tiedekunta kannustaa opetus- ja tutkimushenkilöstöä sekä hallintohenkilöstöä tunnistamaan käytäntöjä, jotka aiheuttavat tarpeetonta työtä ja/tai heikentävät yhteisöllisyyttä ja kollegiaalisuutta. Rekrytointikäytännöt ja kehittämiskohteet, kuten työolot ja tilat, määritellään selkeästi yhteistyössä henkilöstön ja opiskelijoiden kanssa.
Tiedekunta tukee jatkossakin henkilöstön pyrkimyksiä hakea täydentävää tutkimusrahoitusta työjärjestelyin (esimerkiksi tarjoamalla tutkimusintensiivisiä jaksoja), tarjoamalla hallinnollista ja vertaistukea, sekä kannustamalla yhteistyöhön. Tuki ulkoisen tutkimusrahoituksen hakemiseen kohdennetaan henkilöstölle heidän tarpeidensa, uravaiheensa ja tutkimusprofiileihinsa sopivien rahoitusinstrumenttien mukaisesti.
Tiedekunnan tavoitteena on säilyttää eri lähteistä – EU:lta, kotimaisilta rahoittajilta ja yksityisiltä säätiöiltä – saatavan täydentävän tutkimusrahoituksen määrä ja laajentaa sen kattavuutta. On tärkeää, että tiedekunnan johto tekee tiivistä yhteistyötä osastonjohtajien kanssa tarjoamalla ajankohtaista tietoa rahoituksesta (instrumentit, hakumenestys, jne.) sekä tukemalla heidän työtään muun muassa vierailemalla säännöllisesti osastoilla keskustelemassa tutkimuksesta.
Tiedekunnalle on ominaista tieteenalojen ja koulutusohjelmien moninaisuus. Tiedekunnassa tehtävä tieteidenvälinen tutkimus pohjaa erittäin vahvaan tieteenalakohtaiseen tutkimukseen. Tutkimusteemojen, tieteenalojen ja opetuksen monimuotoisuus on tiedekunnan rakenteen ytimessä ja osa sitä, miten tiedekunta määrittelee, ymmärtää ja edistää arvojaan. Tiedekunnalla on ainutlaatuinen asema, sillä se on monen humanistisen tieteenalan osalta ainoa tutkimusta ja opetusta tarjoava akateeminen instituutio Suomessa. Tämä sisäänrakennettu alojen moninaisuus edistää ja jopa edellyttää monimuotoisuuden rakenteellista vahvistamista muillakin osa-alueilla, kuten rekrytointikäytännöissä.
Tiedekunta korostaa ajattelun vapautta intellektuaalisen toiminnan edellytyksenä ja pitää moniarvoisuutta ratkaisevan tärkeänä tieteellisten innovaatioiden ja integraation kannalta. Säilyttääkseen ja kehittääkseen kykyään tuottaa tieteellisiä läpimurtoja, tiedekunta pitää monimuotoisuutta yhtenä keskeisimmistä arvoistaan. Se vahvistaa tiedekunnan kykyä tuottaa merkityksiä laajempaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen keskusteluun sekä edistää demokraattisen, moniarvoisen, eettisen ja kriittisen yhteiskunnan arvoja. Tiedekunta arvostaa moninaisten kriteerien käyttöä tutkimuksen laadun arvioinnissa ja kehittää käytäntöjä niiden tunnistamiseksi. Tiedekunta edistää oppiaineiden ja tieteenalojen monimuotoisuutta sekä tutkijoiden ja tutkimusryhmien kansainvälistymistä.
Tiedekunta jatkaa tutkimuksen kehittämisen tukemista osastotasolla vahvistamalla jo käynnissä olevia aloitteita ja edistämällä uusia, kuten äskettäin perustettuja tutkimusyhteisöjä. Tutkimusyhteisöillä tavoitellaan täydentävän tutkimusrahoituksen määrän lisäämistä yhteisöjen teema-alueilla sekä nuorempien tutkijoiden integroitumista. Tutkimusyhteisöihin panostamisen tavoitteena on lisätä ulkoisen tutkimusrahoituksen määrää niiden teema-alueilla sekä edistää nuorempien tutkijoiden aktiivista integroitumista.
Vuosien 2025–2028 tavoitteisiin kuuluu tieteidenvälisten tutkimusverkostojen kehittäminen tiedekunnassa, yliopiston muiden tiedekuntien, sekä muiden kotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen kanssa. Tavoitteena on rakentaa tieteenalojen vahvuuksien pohjalta temaattista ja strategista tutkimusta, joka vastaa alueellisiin ja globaaleihin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten kestävyys (ilmastonmuutos, eriarvoisuus, sodat, oikeusvaltioperiaate), monimuotoisuus, kotoutuminen (ääriajattelu, kansallismielisyys ja identiteetti, muuttoliike, populismi, yhteiskunnalliset konfliktit, monikielisyys) ja digimurros.
Tiedekunta kannustaa tieteidenväliseen yhteistyöhön tiedekunnan sisällä, muiden yliopistojen kanssa ja tiedekuntien välillä vahvistaakseen kykyään vastata edellä mainittuihin maailmanlaajuisiin ongelmiin, kuten kulttuurien kohtaamisiin tai terveyteen liittyviin haasteisiin. Lähtökohtana voivat olla tiedekuntien väliset yhteiset kurssit tai tutkimusseminaarit, joissa asiantuntijat kohtaavat toisiaan. Erilaisille yhteistyömuodoille luodaan käsitteellinen perusta tiedekunnan tutkimusseminaarissa, jossa keskustellaan erilaisista tieteidenvälisistä, poikkitieteellisistä ja monitieteisistä lähestymistavoista.
Vahvat tieteenalat muodostavat perustan tieteidenväliselle yhteistyölle. Periaate on linjassa Helsingin yliopiston strategian ja tutkimusteemojen toteuttamisen tiekartan kanssa. Tieteenalakohtaista ja tieteidenvälistä yhteistyötä sekä tieteidenvälisten menetelmien kehittämistä tulee aktiivisesti edistää. Tätä tehdään niin tiedekunnan sisällä, tiedekuntien välillä sekä laajemmin suomalaisessa ja kansainvälisessä tiedeyhteisössä.
Humanististen alojen tutkijat tekevät tiivistä yhteistyötä pohjoismaisten ja eurooppalaisten yliopistojen kanssa monilla eri tieteenaloilla. Tämän lisäksi tavoitteenamme on vahvistaa tutkimus- ja opetusyhteistyötä globaalin etelän (Etelä-Amerikka, Afrikka ja Aasia) yliopistojen kanssa Helsingin yliopiston strategisten painopisteiden, kestävyystieteiden ja alkuperäiskansatutkimuksen, mukaisesti. Humanistisen tiedekunnan tutkijoiden ainutlaatuinen asiantuntemus on Suomen maantieteellisen sijainnin ja tuoreen NATO-jäsenyyden ansiosta entistä merkittävämpää, ja yhteistyötä muiden eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten yliopistojen kanssa on tarkoitus vahvistaa. Uusien maahanmuuttolinjausten ja kulttuurimurroksen keskellä luovivassa kaksikielisessä maassa tunnustettu huippuosaaminen kielellisen vaihtelun ja vuorovaikutuslingvistiikan tutkimuksessa avaa uusia mahdollisuuksia laajamittaisille tutkimusohjelmille, jotka tutkivat kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta. Esimerkkinä tästä toimii Suomen Akatemian rahoittama ja tiedekunnan koordinoima Diversity in Society and Life (DIVSOL) -profiloitumistoimi.
Näkyvyys on menestyvän tiedekunnan ja sen tutkimuksen elinehto. Tutkimuksen näkyvyys ei saa rajoittua menestykseen rahoitushauissa, tieteellisten julkaisujen määrään eikä konferenssien ja vierailuluentojen muodossa tapahtuvaan akateemiseen vaihtoon. Tiedekunta on sitoutunut kehittämään aloitteita, jotka tuovat esille humanististen tieteiden laaja-alaisuuden ja yhteiskunnallisen merkityksen. Tavoitteena on löytää erilaisia tapoja korostaa humanistisen tutkimuksen arvoa sekä sen panosta tieteeseen ja yhteiskuntaan laajemmin. Vuosina 2025–2028 strategisena painopisteenä ovat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja vuorovaikutuksen ”pehmeät” mittarit. Vaikka tiedekunta tunnistaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamiseen liittyvät haasteet, mittareiden merkitys tutkimusympäristössä kasvaa edelleen. Yliopistot kohtaavat yhä enemmän painetta poliittisilta toimijoilta perustella julkisen rahoituksen käyttöä ja osoittaa, miten tutkimus hyödyttää yhteiskuntaa. Tämä koskee erityisesti humanistisia tiedekuntia.
Tiedekunta edistää vuorovaikutusta kaikilla mahdollisilla yhteiskunnallisen vaikuttamisen tasoilla joukkoviestimistä (televisio, radio, sanomalehdet) erikoismedioihin (esim. tiedelehdet) ja sosiaaliseen mediaan, sekä tietokirjallisuuteen ja tiedettä yleistajuistaviin julkaisuihin sekä erilaisiin visualisointeihin ja näyttelyihin. Tutkijoita kannustetaan etsimään vaihtoehtoisia tapoja saattaa tutkimustuloksia eri sukupolvien saataville esimerkiksi videopelien ja sarjakuvien avulla tai tekemään yhteistyötä koulujen lisäksi myös muiden yhteisöjen, kuten vanhainkotien, kanssa.
Tutkimuksen näkyvyyden lisäämiseksi sekä konkreettisten tavoitteiden ja kriteerien asettamiseksi tiedekunta sitoutuu kaudella 2025–2028 tukemaan henkilöstöä ennakoivasti yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja vuorovaikutuksen saralla järjestämällä kaikille henkilöstötasoille koulutusta, jossa avataan eri tieteenalojen vaikuttamismahdollisuuksia ja tarjotaan niihin liittyvää neuvontaa; tuomalla tutkijat ja viestintäjohtajat, toimittajat ja muut sidosryhmät yhteen vuotuisissa työpajoissa, yhteistyön ja pitkäaikaisten suhteiden rakentamiseksi; parantamalla tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen välistä koordinaatiota tutkimuksen vaikuttavuuden ja vuorovaikutuksen edistämiseksi tiedekunnassa; ja kehittämällä entistä toimivampia ja vaikuttavampia kriteereitä humanistisen tutkimuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden arviointiin.