Volker Heydin hankkeessa tutkitaan, miten aroilla eläneen jamnakulttuurin noin 3050 eaa alkanut muutto vaikutti Eurooppaan. Jamnakulttuurin muutosta on edelleen jälkiä eurooppalaisessa geenipoolissa, yhteiskunnan järjestymisessä ja indoeurooppalaisten kielten levinneisyydessä.
Projektin tavoitteena on ymmärtää
The Yamnaya Impact on Prehistoric Europe -projekti on käynnissä 2019–2024, ja sitä johtaa Volker Heyd.
Kristiina Mannermaan hankkeessa tutkitaan ihmisten ja eläinten sosiaalisia yhteyksiä noin 9000–7500 vuotta sitten koillis-Euroopan metsästäjä-keräilijöiden hautapaikoilla. Hankkeessa tutkitaan esihistoriallisista hautapaikoista löydettyjen ihmisten, eläinten ja eläinperäisten esineiden elämäntarinoita yhdistämällä useita eri bioarkeologian tutkimusmenetelmiä.
Projektin päätavoitteina on
The Animals Make Identities: The Social Bioarchaeology of Late Mesolithic and Early Neolithic Cemeteries in North-East Europe -projekti on käynnissä 2020–2025, ja sitä johtaa Kristiina Mannermaa.
Soile Ylivuoren hankkeessa tutkitaan tieteellisen tiedon rakentumista 1700-luvun Euroopassa ja atlanttisessa maailmassa. Tapaustutkimuksena käytetään 1700-luvun potilaiden kokemuksia sähkön hyödyntämistä lääketieteessä.
Hankkeen lähdemateriaali koostuu potilaiden omista kuvauksista ja sähköhoitoja käsittelevistä tieteellisistä ja populaareista teksteistä. Näiden kautta tarkastellaan kehollisten kokemusten toistaiseksi vähän tutkittua roolia tieteellisen tiedon tuottamisessa sekä sitä, miten sukupuoli, luokka ja muut niiden kanssa risteävät eronteon kategoriat vaikuttivat kokemuksellisen tiedontuotannon prosessiin.
Medical Electricity, Embodied Experiences, and Knowledge Construction in Europe and the Atlantic World -projekti on käynnissä 2022–2027, ja sitä johtaa Soile Ylivuori.
Tuomo Hiippalan hankkeessa tutkitaan, kuinka viestintä ja vuorovaikutus pohjautuvat usean eri ilmaisukeinon tarkoituksenmukaisiin yhdistelmiin, joiden avulla muodostetaan ja välitetään merkityksiä. Tätä kutsutaan multimodaalisuudeksi, ja se on viestinnän ja vuorovaikutuksen perusominaisuus. Multimodaalisuuden tutkimus edellyttää järjestelmällisiä ja yksityiskohtaisia kuvauksia, joiden avulla voidaan tarkastella ilmaisukeinojen yhteistoimintaa erilaisissa tilanteissa. Näiden aineistojen tuottaminen on erittäin työlästä, minkä takia ne ovat tyypillisesti hyvin pieniä.
Hanke kehittää uusia menetelmiä multimodaalisuuden empiiriseen tutkimukseen, jotka hyödyntävät joukkoistamista ja neurosymbolista tekoälyä. Joukkoistamisen avulla tuotetaan entistä laajempia tutkimusaineistoja, kun taas neurosymbolista tekoälyä sovelletaan joukkoistettujen työntekijöiden ja tekoälymallien tuottamien kuvausten yhdistämiseen. Uusien aineistojen ja menetelmien avulla tarkastellaan kriittisesti multimodaalisuuden tutkimuksen keskeisiä käsitteitä. Tutkimuksen aineisto koostuu mm. oppikirjoista, uutislähetyksistä ja sosiaalisen median videoista.
A Foundation for Empirical Multimodality Research -projekti on käynnissä 2024–2029, ja sitä johtaa Tuomo Hiippala.
Mikhail Nakonechnyin hankkeessa selvitetään, miksi ja milloin vankien terveystilastoista tuli niin merkittäviä, että niitä alettiin manipuloida poliittisiin tarkoituksiin.
Hankkeen yhdistävänä teemana on se, miten rangaistusviranomaiset salaavat vankien huonon terveydentilan tahallaan eri syistä ja eri tavoin, niin tilastollisesti kuin retorisestikin. Hanke keskittyy brittiläisiin, Intian siirtomaa-aikaisiin, yhdysvaltalaisiin ja neuvostovenäläisiin vankiloihin ja vankileireihin uusimmasta ajasta – länsimaisen rangaistuslaitoksen varhaisvaiheista – nykyhetkeen. Tässä tieteidenvälisessä historiallisessa tutkimushankkeessa yhdistyvät myös lääketieteellinen tilastotiede, penologia, kriminologia, rikosoikeudellinen sosiologia ja bioetiikka.
The Death, Smoke, And Mirrors: Manipulation of Health Data in Liberal and Authoritarian Custodial Institutions -projekti on käynnissä 2024–2029, ja sitä johtaa Mikhail Nakonechnyi.
Jonathan Valkin johtamassa hankkeessa tutkitaan arameankielisen kirjoituksen nousua Lähi-idässä ensimmäisen vuosituhannen alkupuoliskolla eaa.
Varhaisimmat arameankieliset kirjoitukset ovat peräisin nykyisen Syyrian alueelta, mutta aramean käyttö levisi nopeasti koko Lähi-idän alueelle Assyrian valtakunnan aikana. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että valtakunnassa panostettiin merkittävästi tekstien kirjoittamiseen akkadin kielellä ja nuolenpääkirjoituksella – jatkoivathan ne jo tuolloin kaksi tuhatta vuotta vanhaa erittäin arvostettua kirjoitusperinnettä.
The Aramaization of the Middle East: Revisiting the Fall and Rise of Written Traditions -projekti on käynnissä 2025–2030, ja sitä johtaa Jonathan Valk.