Elinympäristössämme ja ravinnossamme esiintyvistä vierasaineista toksikologisesti merkittävimpiin kuuluvat niin sanotut POP-aineet (persistent organic pollutants). Nimensä mukaisesti ne ovat luonnossa pitkään säilyviä ja ravintoketjussa kertymään pyrkiviä kemikaaleja, joista yksi keskeinen ryhmä ovat dioksiinit.
Dioksiinijohdoksia on suuri joukko, ja myrkyllisimmät niistä (erityisesti TCDD) saavat koe-eläimillä jo hyvin pienillä altistusannoksilla aikaan poikkeuksellisen suuren joukon erilaisia biokemiallisia ja toksisia vasteita. Ihmisellä niiden eliminaation puoliaika on erittäin pitkä (useita vuosia), ja epidemiologisesti on saatu näyttöä niiden mahdollisesta yhteydestä useisiin terveyshaittoihin, joista pienimmällä altistustasolla ilmenee sperman siittiöpitoisuuden lasku. Sen suhteen väestön keskimääräinen altistuminen ylittää nykyään edelleen turvallisen saannin rajan laajalti koko Euroopassa, vaikka dioksiinien taustapitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.
Dioksiinit ovat yksi tutkituimpia kontaminanttikemikaaleja maailmassa, mutta silti niiden toksisuusmekanismit tunnetaan yhä puutteellisesti. Tiedetään kuitenkin, että niiden vaikutusten välittämiseen tarvitaan AH-reseptoria (AryyliHiilivety; AHR). AHR on transkriptiofaktori, joka aktivoituu ligandien kuten dioksiinien sitoutuessa siihen ja joka sitten muuttaa säätelemiensä geenien ilmenemistä. AHR on evolutiivisesti hyvin konservoitu, yli 600 miljoonaa vuotta vanha proteiinimolekyyli, jonka fysiologiset vaikutukset ovat alkaneet paljastua vasta hiljattain. Se on osoittautunut keskeiseksi immuunivasteiden säätelijäksi ja elimistön rajapintojen eheyden turvaajaksi. Sen on myös todettu osallistuvan useiden elinten ja kudosten kasvuun, kantasolujen erilaistumiseen, vuorokausirytmiikan adaptaatioon, sairaustoleranssin ylläpitoon sekä liikalihavuuden kehittymiseen.
Osastollamme tutkimme tällä hetkellä AHR:n roolia energiatasapainossa sekä AHR:n ja retinoidien vuorovaikutuksia. Tutkimuksemme tulokset tuovat uutta valoa AHR:n fysiologisiin tehtäviin ja lisäävät ymmärrystä AHR:n kautta vaikuttavien kemikaalien kuten dioksiinien toksisuusmekanismeista.