Tiedekunnan opetus toteutetaan monipuolisesti käyttäen erilaisia opetusmuotoja, kuten luento-opetusta, kurssimuotoista opetusta (kentällä ja laboratorioissa), seminaarityöskentelyä ja verkko-opetusta. Opetus järjestetään monella opintojaksolla joustavasti yhdistämällä lähiopetusjaksoja, pienryhmätyöskentelyä ja etäopetusta. Lisäksi on omatoimisesti suoritettavia opintojaksoja, esimerkiksi lajintuntemukseen tai kirjallisuuteen liittyen.
Vuorovaikutusta korostavilla verkkokursseilla osaaminen ja oppiminen tulevat näkyviksi. Yksi digiopetuksen eduista on sen vapaampi ajoitus – opetus on tarjolla opiskelijalle parhaiten sopivaan aikaan.
Opetuksessa korostuvat vuorovaikutuselementit ja jatkuva arviointi mukaan lukien vertaisarviointi. Opetuksessa käytetään monipuolisesti vaihdellen luentotallenteita, suoria lähetyksiä, pieniä ja isompia tehtäviä sekä ryhmätöitä. Opiskelijoita kannustetaan keskustelemaan ja kommentoimaan ajankohtaisista aiheista. Hyvänä opetusmenetelmänä on toiminut muun muassa opiskelijoiden muodostamat kysymys-vastausketjut opettajan valitsemasta aiheesta.
Verkko-opetuksen monet mahdollisuudet lisäävät niiden käyttöä tiedekunnassamme. Esimerkiksi ympäristötieteiden kandiohjelman ekotoksikologian verkkokurssilla perehdytään ympäristölle haitallisten kemikaalien haitallisuuden perustaan. Ympäristöriskien arviointi –opintojakso tarkastelee ympäristön kemikalisoitumista laajempana yhteiskunnallisena ongelmana. Molekulaarinen ravitsemus (Molecular nutrition) –kurssilla osa opetuksesta on rakennettu tietokonepelin muotoon.
Opetuksen toteutus on monipuolista ja vaikka opettaja ei ole fyysisesti samassa paikassa kuin opiskelija, hän on kursseilla paljon läsnä.
Merkittävä osa lajiston, eliöympäristöjen ja luontotyyppien opetuksesta sekä kandidaatti- että maisteriopinnoissa tapahtuu kenttäopetuksena lajien luontaisissa elinympäristöissä. Useimmat kenttäkurssit järjestetään Helsingin yliopiston omilla biologisilla asemilla, jotka sijaitsevat Kilpisjärvellä tunturi-Lapissa, Lammilla boreaalisella vyöhykkeellä ja Tvärminnessä Hankoniemellä.
Kenttäkursseja järjestetään myös pääkaupunkiseudun ja lähialueiden luontoalueilla, sekä Helsingin yliopiston Taitan tutkimusasemalla Keniassa ja muissa vaihtuvissa kohteissa.
Laboratoriokurssit ovat tärkeä osa biotieteiden opetusta. Ne sitovat teoriaa käytäntöön ja tarjoavat opiskelijalle valmiuksia kokeelliseen tutkimukseen ja tieteelliseen raportointiin, joita hyödynnetään ja syvennetään koko opintojen ajan. Laboratoriokurssit alkavat jo ensimmäisenä opiskeluvuonna, jolloin perehdytään yleisiin laboratoriotaitoihin, turvalliseen ja huolelliseen työskentelyyn sekä biokemiassa, mikrobiologiassa ja molekyyligenetiikassa käytettäviin perusmenetelmiin.
Laboratoriotöitä edeltää näitä aihepiirejä käsittelevä teoriajakso. Kandivaiheen laboratoriokursseilla harjoitellaan myös itsenäistä työskentelyä ja töiden suunnittelua ja aikataulutusta. Nämä ovat tärkeitä akateemisia taitoja, joita harjaannutetaan ja kehitetään edelleen maisterivaiheessa.
Maisteriopintoihin kuuluvilla laboratoriokursseilla tutustutaan ajanmukaisiin kokeellisiin menetelmiin ja opitaan käyttämään niitä tutkimuskysymysten selvittämiseen. Usein opetuksessa hyödynnetään samoja laitteistoja, jota käytetään tutkimustyössä. Laboratoriokurssien aihepiirit liittyvät mm. molekyyli- ja solubiologian, neurobiologian ja genetiikan menetelmiin. Laboratoriokursseja täydentävät tutkimusryhmissä toteutettavat ja käynnissä olevaan tutkimukseen kiinteästi liittyvät yksilölliset tutkimusprojektit. Ne vahvistavat opiskelijoiden menetelmällistä osaamista ja antavat hyvän tilaisuuden osallistua tutkimusryhmien toimintaan.
Tutkimusprojektien tulokset esitetään tyypillisesti tieteellisen artikkelin muodossa, mikä vahvistaa kirjoitus- ja raportointitaitoja. Laboratoriokurssit ja tutkimusprojektit antavat vahvat metodisen pohjan kokeellisen maisterintutkielman (gradun) suorittamiselle. Laboratoriomenetelmien lisäksi moniin maisterivaiheen kursseihin sisältyy tietokoneharjoituksia, joiden avulla harjaannutetaan laskennallisia ja biologisen informaation käsittelyyn liittyviä taitoja, joiden merkitys biotieteiden tutkimuksessa ja sovelluksissa kasvaa jatkuvasti.
Tiedekuntamme on hyvin tutkimusintensiivinen tiedekunta, minkä tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnämme paljon opetuksessamme. Viikin kampuksen eri alojen tutkimuslaboratoriot ja kasvihuoneet sekä tutkimusasemamme tulevat tutuiksi opiskelijoillemme opintojen aikana. Menetelmätaitojen ja teoreettisen osaamisen yhdistelmä on vahvuus, jonka haluamme opiskelijoillemme tarjota.
Käytämme laajaa kirjoa tutkimusmenetelmiä perinteisestä maastotutkimuksesta moderneimpiin laboratoriomenetelmiin. Geneettiset ja genomiset menetelmät ovat käytössä monilla aloilla. Neurobiologialle on ominaista tutkia hermosolujen toimintaa sähköfysiologisin ja optisin menetelmin yhdessä genetiikan ja molekyylibiologian menetelmien kanssa. Kuvantamismenetelmät tavoittavat orgaanisten molekyylien hienorakenteen, kun taas populaatiobiologian tutkimus selvittää populaatioiden sisäisiä lainalaisuuksia ja niiden mekanismeja.
Ekologian ja evoluutiobiologian alalla käytetään laajasti biologian tutkimusmenetelmiä. Menetelmät vaihtelevat perinteisestä maastotutkimuksesta ja maastossa ja laboratoriossa tehtävästä kokeellisesta tutkimuksesta moderneimpiin geneettisiin ja genomisiin menetelmiin. Suurten ekologisten ja genomisten aineistojen data-analytiikka on noussut viime aikoina ekologisen ja evoluutiobiologisen tutkimuksen keskiöön.
Kasvitieteen koulutus ja tutkimus soveltavat nykyaikaisia tutkimusmenetelmiä ja laitteistoja, joiden avulla kasvien elintoimintoja voidaan havainnoida, kuvantaa ja mallintaa. Perustutkimuksessa hyödynnämme tutkimuksen työkaluina mallikasveja, kuten lituruohoa ja koivua, sekä niistä geneettisin menetelmin tuotettuja mutantteja.
Kasvibiologiassa DNA-sekvensointiin perustuvien tekniikoiden avulla esimerkiksi rauduskoivun koko genomi eli perimä on voitu selvittää. Tämä avasi uusia mahdollisuuksia tunnistaa puiden kasvunopeuteen, puun laatuun sekä taudin- ja tuhonkestävyyteen vaikuttavia geenejä.
Kasvien aineenvaihduntaa ja soluviestintää tutkimme biokemiallisin menetelmin, kun taas erilaiset mikroskooppitekniikat mahdollistavat solutason toimintojen kuvantamisen.
Viikin kampuksen kasvihuoneet sekä automatisoitu mittaus- ja kuvantamisjärjestelmä mahdollistavat malli- ja hyötykasvien hiiliyhteyttämisen, kasvun ja elinkierron pitkäaikaisen seurannan.
MES-laboratorio on erikoistunut luonnonpopulaatioiden molekyyligeneettiseen tutkimukseen. MES-laboratoriossa tutkitaan DNA-polymorfismien ja geeniekspression avulla muun muassa fylogeneettisia, eliömaantieteellisiä, luonnonsuojelugeneettisiä ja käyttäytymisekologisia kysymyksiä. MES-laboratorio järjestää myös molekyyligenetiikan perusmenetelmien kurssiopetusta ja sen puitteissa tehdään maisterintutkielmia tiedekunnan maisteriohjelmiin.