Viikissä opiskelijoiden vuokra-asuntoja tarjoaa monet tahot aina säätiöistä yksityiseen vuokranantajiin.
Latokartanon ylioppilaskylä, tuttavallisemmin Latokylä, on Viikin kampuksen tuntumassa sijaitseva ylioppilaskylä, joka tarjoaa asuntoja ensisijaisesti Helsingin yliopiston maatalous- ja elintarvikealan opiskelijoille. Asuntoja voivat hakea kandidaatin- tai maisterintutkintoa suorittavat opiskelijat.
Metsäylioppilaiden asuntolasäätiö sr, Silvica, Viikin kampuksen ja Latokylän vieressä sijaitseva asuntola tarjoaa edullisia yksiöitä metsäylioppilaille. Tutustu
Edullisia opiskelija-asuntoja soluista aina perheasuntoihin Viikissä tarjoaa myös HOAS.
Jos joku olisi kertonut minulle ennen, kun hain Viikkiin, että tulisin asumaan kolme ensimmäistä yliopistovuottani kymmenen hengen sekasolussa ylioppilaskylässä, ja vieläpä nauttimaan siitä, olisin varmasti järkyttynyt perin pohjin. Näin kuitenkin tapahtui ja olen yhtä kokemusta rikkaampi. Tässä on tarinani siitä, miten vannoutuneesta yksineläjästä ja pirttihirmusta tuli soluasumisen puolestapuhuja.
Kesällä 2016 sain tietää päässeeni sisään Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan maatalousekonomiaa. Pääsykoetulosten saapumisen myötä asunnon löytämisellä tuli kiire. Olen kotoisin Keski-Suomesta, joten tiesin pääseväni jonon kärkipäähän opiskelija-asuntojen haussa. Täytin siis välittömästi asuntohakemuksen HOAS:ille, minkä lisäksi hain asuntoa myös osakunnalta. Lisäksi hain kämppää myös yksityisiltä markkinoilta, sillä halusin muuttaa mieluiten yksiöön, koska olin tottunut asumaan yksin. Latokartanon ylioppilaskylän, eli Latokylän mainokseen törmäsin varmaankin fuksioppaassa. Lopulta päätin pistää hakemuksen sinnekin, vaikka ajatus yhdeksän tai kymmenen hengen soluasunnossa asumisesta hieman hirvittikin.
Loppujen lopuksi olisin saanut kahden hengen soluasunnon HOAS:lta tai huoneen 10 hengen sekasolusta Latokylästä. Valitsin Latokylän, sillä se oli lähempänä Viikin kampusta ja ajattelin asuvani siellä vain, kunnes löytäisin yksiön. Asuttuani Latokylässä noin viikon mieleni kuitenkin muuttui ja yksiön hakeminen unohtui.
Muutin Latokylän C-taloon heti fuksivuoteni alussa. Solussamme taisi tuolloin asustaa kolme poikaa ja seitsemän tyttöä, jotka olivat monelta eri vuosikurssilta ja muutamasta eri pääaineesta, mutta kaikki olivat kuitenkin viikkiläisiä. Latokylään muutti kanssani samaan aikaan paljon muitakin fukseja, joiden kanssa tuli muutenkin vietettyä paljon aikaa luennoilla ja opiskelijatapahtumissa. Vanhemmat Latokylässä asuvat opiskelijat olivat meitä fukseja kohtaan tosi vieraanvaraisia ja auttavaisia. Soluasumiseen sopeutuminen kävi ainakin itselläni helposti ja tuttavapiirini laajeni nopeasti. Sosiaalinen asumismuoto lähellä koulukavereita ja kampusta sopi silloiseen elämäntilanteeseeni hyvin, enkä enää kaivannut muualle.
Toki minulla kävi myös hyvä tuuri. Sain kämppäkavereikseni ihmisiä, joiden kanssa oli helppo ystävystyä ja joilla oli pitkälti samanlaiset odotukset ja vaatimukset soluasumiselta, kuin itselläni. Omat negatiiviset ennakkoluuloni soluasumisesta osoittautuivat nopeasti vääräksi. Meidän solussamme oli aina todella siistiä, sillä tiskit tiskattiin heti ja roskien viemiseen oli toimiva vuorosysteemi. Meillä, kuten muuallakin Latokylän soluissa, kävi viikoittain siivooja, joka siivosi yhteiset tilat. Yhteisiin tiloihin saattoi myös jättää omia tavaroitaan ilman pelkoa siitä, että niille tapahtuisi jotain.
Solumme yhteisissä tiloissa oli lähestulkoon aina jotain porukkaa, kämppiksiäni ja monesti myös heidän tai minun vieraitani. Meidän solussamme kahvipöytiin ja leffailtoihin olivat kaikki solun asukkaat ja vieraat tervetulleita, eikä itselleni ainakaan tullut koskaan sellainen olo, etten olisi omaan kotiini tervetullut. Jos joskus kaipasin kuitenkin omaa rauhaa, oma huone tarjosi sitä riittämiin. En ole ennen Viikkiin tuloa pitänyt itseäni mitenkään erityisen sosiaalisena ihmisenä, mutta soluelämä varmaankin nosti sen puolen minussa esiin.
Fuksivuoteni asuin yhdessä solun pienimmistä huoneista, joka oli 10 neliötä, mutta seuraavana vuonna muutin 17 neliön huoneeseen samassa solussa. Viihdyin samassa soluasunnossa kolme lukuvuotta, joiden aikana suurin osa kämppiksistäni ehti vaihtua, mutta solun yhteiselo jatkui hyvänä siitä huolimatta. Lopulta minäkin muutin solusta kaksioon, joka löytyi tietenkin Latokylän niin sanotuista perhetaloista.
On selvää, että elämä Latokylässä ei sovi kaikille. Kylässä, jossa on kuusi kerrostaloa täynnä opiskelijoita, voi tuskin odottaa täydellistä hiljaisuutta joka ilta kymmenen uutisten jälkeen. Onneksi soluhuoneisiin johtaa kaksinkertaiset ovet, jotka eristävät ääntä oman kokemukseni mukaan hyvin. Ylioppilaskylässä viihtyminen varmasti vaatii myös sen, että osaa keskustella ja neuvotella asioista, viihtyy erilaisten ihmisten kanssa ja on valmis joustamaan erilaisissa tilanteissa. Siihen, millaisten ihmisten kanssa päätyy asumaan ei välttämättä voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseen voi.
Latokylässä on edelleen myös pelkkiä tyttö- tai poikasoluja, jos sekasolussa asuminen ei ole oma juttu. Nykyään myös Latokylän yksiöitä ja kaksioita saattaa vapautua hieman useammin myös kylän ulkopuolisille, joten solussa asuminen ensin ei ole välttämätöntä. Latokylän talot ovat kieltämättä jo iäkkäitä eivätkä vedä estetiikaltaan vertoja upouusiin opiskelijayksiköihin. Itse kuitenkin koin ja koen edelleen, että opiskelijaelämässä tuliterää keittiötä tai kiiltäviä kylpyhuonekaakeleita tärkeämpää on ihmisiin tutustuminen ja tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta nauttiminen. Itselleni nämä vuoden Latokylässä jäävät lämpimästi varmasti lämpimästi mieleen ja täällä solmitut ystävyyssuhteet toivottavasti kestävät loppuikäni.
Johanna, maatalous- ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opiskelija
Muutin Viikkiin fuksisyksynä ja olen viihtynyt täällä siitä lähtien. Olen nyt päättämässä kolmatta opiskeluvuottani Viikissä, ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelmassa. Muutin fuksina ensin soluasuntoon ja seuraavana keväänä sain yksiön. Asun Hoasin opiskelija-asunnossa ja asuntooni kuuluu pieni piha, jossa kukkii juuri tällä hetkellä pieni kirsikkapuu.
Omasta näkökulmastani Viikin parhaita puolia ovat lähellä oleva luonto ja kävelymatkan päässä sijaitseva kampus. Erityisesti aamuluennoille ja yksittäisille, keskellä päivää oleville luennoille on helppo lähteä, kun matka kampukselle kestää alle kymmenen minuuttia. Luentojen jälkeen opiskelua voi jatkaa kampuksen viereisessä kirjastossa. Viikissä on tällä hetkellä neljä opiskelijaravintolaa, joihin Viikissä asuessa tulee poikettua syömään vaikka luentoja ei joka päivä olisikaan. Luentojen jälkeen kampukselle voi myös jäädä opiskelemaan ja monilla järjestöillä on myös omia tiloja opiskeluun ja verkostoitumiseen.
Kampuksen läheltä löytyy Viikin Monitoimitalon kuntosali eli tuttavallisemmin ”Monari”. Kävin tutustumassa Monarilla fuksisyksynä ja otin salikortin tuomaan tapahtumien täyttämään fuksivuoteen myös hieman liikuntaa. Salikortti on siitä lähtien tullut uusittua vuosittain lyhyen salimatkan ja salin laajojen aukioloaikojen ansiosta. Monarilla jumppaillessa törmää usein myös muihin viikkiläisiin opiskelijoihin. Viikissä on myös ulkokuntosali ja sen vierestä löytyy tenniskenttiä sekä läheltä hevostalli ja Hallainvuoren kalliot, joiden laelle voi poiketa ihailemaan auringonlaskuja. Viikistä löytyy muutama ruokakauppa, joista suurin on kampuksen lähettyvillä sijaitseva Prisma. Viikissä on myös Alko kattavalla valikoimalla sekä muutama ravintola. Tänne myös avautui juuri CoolHeadin taproom, jota olen itse menossa pian testaamaan.
Aivan kotini takaa alkaa Viikinojanpuisto, jonka takana risteilevät Viikin lenkkipolut. Ulkoilureittejä pitkin pääsee myös Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelle, arboretumiin, lintutorneille bongailemaan merikotkia ja kesäisin pelloille katsomaan tutkimustilan lehmiä. Kauniina kesäpäivinä Viikistä voi pyöräillä esimerkiksi Lammassaareen piknikille tai Herttoniemen kautta keskustaan merenrantareittejä pitkin. Itselläni on tänä kesänä käytössä kaupunkipyörät, joiden asema löytyy ihan kotini läheltä ja ympäri Viikkiä näitä pyöräasemia on useita. Bussilla keskustaan pääsee Viikistä noin 35 minuutissa.
Opiskelun, ulkoilun ja liikunnan vastapainona on tietysti hyvä nauttia myös opiskelijaelämästä. Viikissä tapahtumia järjestetään usein C-grundilla kampuksen lähellä ja sieltä jaksaa tallustaa kotiin vaikka olisi myöhä. Kauempana asuvien kavereideni ilta usein rajautuu bussiaikataulujen mukaan ja on katsottava, että grundilta ehtii juosta bussiin tai vaihtoehtoisesti majoittua kaverin sohvalle. Toisaalta, tapahtumia pidetään kyllä myös keskustassa. Joka tapauksessa, Viikissä on hyvä olla myös vapaa-ajalla.
Kokonaisuudessaan Viikki on viihtyisä ja vehreä alue, josta löytyy sekä omaa rauhaa luonnon keskeltä, että vauhdikasta opiskelijaelämää!
Suvi, ympäristö- ja elintarviketalouden opiskelija