Väitöskirja voi olla myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa. Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit. Sen tulee a) sisältää uutta tieteellistä tietoa, b) osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua, c) osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta, d) osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä, e) olla tieteellisesti vakuuttava, f) sisältää perusteltuja tuloksia ja g) olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen.
Ohjaajan ja väitöskirjan tekijän velvollisuus on yhdessä rajata väitöskirjan aihe ja sisältö siten, että tohtorin tutkinto on mahdollista suorittaa neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen.
Väitöskirjatutkija on vastuussa esitarkastukseen toimittamansa työn sisällöstä. Ohjaaja(t) vastaa(vat) siitä, että työ on laadultaan sellainen, että se voidaan jättää esitarkastukseen. Kun on aika aloittaa esitarkastusprosessi, vastuuhenkilö tekee tiedekunnalle virallisen ehdotuksen esitarkastajien ja vastaväittäjän nimeämisestä.
Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle esitarkastajat, vastaväittäjän, kustoksen ja arvosanalautakunnan. Tältä sivulta löytyvät väitöskirjan tarkastukseen liittyvät ohjeet esitarkastajille ja vastaväittäjälle.
Huomioi voimaan tulevat muutokset väitöskirjan tarkastusprosessissa niiden väitöskirjojen kohdalla, jotka on jätetty esitarkastukseen 1.8.2025 jälkeen
Väitöskirjaa ja lisensiaatintutkimusta arvosteltaessa on kiinnitettävä huomiota mm. seuraaviin seikkoihin:
Rehtorin päätöksen (HY/11925/00.00.06.00/2024) mukaisesti väitöskirja muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja), tai se on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia). Väitöskirja voi olla myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa.
Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit:
Väitöskirjan alussa on lyhyt 1-1,5 sivun tiivistelmä englanniksi sekä suomeksi/ruotsiksi (abstract). Tiivistelmä on selvitys väitöskirjasta ja sen tärkeimmistä tuloksista. Tiivistelmän tulee sisältää tavoitteet tai tutkimuskysymykset, keskeisimmät menetelmät, tulokset sekä niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset.
Lääketieteellisessä tiedekunnassa artikkeliväitöskirja koostuu tyypillisesti 2-3 yhtenäiseen aihepiiriin kuuluvasta tieteellisestä julkaisusta sekä niihin liittyvästä väittelijän itse laatimasta yhteenvedosta. Vaadittavien artikkelien määrään vaikuttavat niiden laajuus, tieteellinen merkittävyys ja laatu, julkaisufoorumi sekä tekijän oman työn osuus. Mikäli alkuperäisartikkeleiden määrä on pieni (1), on kiinnitettävä erityistä huomiota korkeaan tieteelliseen laatuun ja tehdyn työn määrään; lisäksi väittelijän on osoitettava oma merkittävä osuutensa väitöskirjan alkuperäisartikkeleissa itsensä ja ohjaajan allekirjoittamalla tavallista yksityiskohtaisemmalla selvityksellä (yksittäisen kokeen tai analyysin tarkkuudella).
Kirjoittaja laatii itse väitöskirjan yhteenveto-osan sisältäen kirjallisuuskatsauksen, joka on synteesi väitöskirjan osatöistä. Yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella.
Yhteisjulkaisuissa väitöskirjan tekijällä on oltava selkeästi määriteltävä itsenäinen osuus. Tätä varten väitöskirjatutkija ja ohjaaja laativat vapaamuotoisen selvityksen tutkijan osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä. On suositeltavaa, että väittelijä toimittaa omaa osuuttaan kuvaavan selvitysluonnoksen myös muille artikkelien kirjoittajille. Väitöskirjan tekijä toimittaa selvityksen tiedekuntaan, kun hän jättää käsikirjoituksen esitarkastukseen ja myöhemmin esitarkastajille ja vastaväittäjälle.
Mikäli väitöskirjan osajulkaisuista yhtä tai useampaa on jo käytetty osana jotakin aikaisemmin julkaistua väitöskirjaa, on tieto tästä lisättävä väitöskirjan osajulkaisulistan perään.
Monografiaväitöskirja on yhden kirjoittajan nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu itsenäiseen tutkimustyöhön. Monografiaväitöskirjaksi ei voida hyväksyä aiemmin julkaistua teosta. Kirjoittaja voi kuitenkin julkaista jo ennen varsinaisen väitöskirjan valmistumista väitöskirjansa aihepiiristä artikkeleita, joihin hän voi viitata varsinaisessa väitöskirjassaan. Suoraa lainausta väitöskirjasta ei voi julkaista myöhemmin tutkimusryhmän nimissä. Monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua mukaan lukien liitteet ja lähdeluettelo. Monografiaväitöskirjan ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta.
Väitöskirjaan liittyvät alkuperäiset tutkimustulokset on tallennettava ainakin niin kauan kuin väitöskirja-asian käsittely tiedekunnassa on ratkaisematta. Ne on esitettävä vaadittaessa tiedekunnalle tai tiedekunnan määräämille asiantuntijoille. Tämä ohje koskee tutkimusmateriaalin säilyttämistä väitöskirjan tarkastusprosessin aikana tiedekunnassa. Muilta osin tutkimusmateriaalin säilyttämistä koskevien säädösten noudattaminen on tutkijan vastuulla.
Väitöskirjan tarkastusprosessin eri vaiheet ovat
Opiskelu-palvelusta löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet esitarkastukseen liittyen sivulta
Kun väitöskirjakäsikirjoitus on valmis, tohtorikoulutettava anoo tiedekuntaneuvostolta käsikirjoituksen esitarkastusta.
Artikkeliväitöskirjoja, joiden yhteenveto on puutteellisesti viimeistelty, ei lähetetä esitarkastukseen, vaan väitöskirja voidaan jättää pöydälle yhteenvedon viimeistelyä tai korjauksia varten.
Tiedekuntaneuvosto määrää vastuuhenkilön (entinen vastuuprofessori) esityksestä kaksi väitöskirjan alaan perehtynyttä esitarkastajaa sekä arvosanalautakunnan.
Painatus- eli väittelyluvan myöntämistä varten tarvitaan puoltavat esitarkastuslausunnot. Kun myönteiset esitarkastuslausunnot on saatu, tiedekunta myöntää väitöskirjalle painatus- eli väittelyluvan.
Kun esitarkastajat on nimetty ennen 1.8.2025, nimeää tiedekuntaneuvosto arvosanalautakunnan väittelyluvan yhteydessä, kuten aiemminkin. Tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvasta esitarkastajien lausuntojen perusteella ja nimeää arvosanalautakunnan vastuuhenkilön esityksen perusteella.
Arvosanalautakuntaan tulee kuulua vähintään kaksi arvosteluun osallistuvaa jäsentä: vastaväittäjä ja kustos sekä tiedekunnan edustaja. Kustos voi toimia tiedekunnan edustajana, mikäli hän ei ole työn ohjaaja. Tällöin arvosanalautakunnan muodostavat vastaväittäjä ja kustos.
Vastaväittäjän tulee olla professori tai dosentti tai henkilö, jolla on vastaavat tieteelliset ansiot, ja joka edustaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan jotakin tutkimusalaa tai siihen läheisesti liittyvää tieteenalaa. Vastaväittäjän tulee olla tiedekunnan ja pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Vastaväittäjän esteellisyys arvioidaan samojen periaatteiden mukaan kuin esitarkastajien esteellisyys. Hänen tulee olla työn suhteen ulkopuolinen. Hänellä ei saa olla yhteisjulkaisuja väitöskirjan tekijän kanssa. Hänen pitää olla eri osastolta, klinikalta tai tutkimusohjelmasta kuin ohjaaja ja väitöskirjan tekijä. Hän ei saa edustaa samaa osastoa, klinikkaa tai tutkimusohjelmaa tai vastaavaa organisaatiota, jonne väitöskirja on rekisteröity eikä hänellä saa olla tiivistä ja viimeaikaista (3 v.) yhteistyötä ohjaajan kanssa. Esitarkastaja voidaan valita vastaväittäjäksi. Väitöskirjan ohjaaja tai väitöskirjan seurantaryhmän jäsen ei voi toimia vastaväittäjänä.
Kustoksen tehtävänä on toimia väitöstilaisuuden valvojana sekä hoitaa muut yliopiston määräämät, kustokselle kuuluvat tehtävät.
Tiedekuntaneuvosto määrää väitöstilaisuuden kustokseksi usein väitöskirjan pääohjaajan. Kustoksen tulee olla Helsingin yliopiston professori tai dosentti (dosentin ei tarvitse olla työsuhteessa yliopistoon) tai dosentin tasoinen tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen. Jos kustos on toiminut väitöskirjan ohjaajana, hän ei saa osallistua väitöskirjan arvosanasta päättämiseen. Jos kustos ei ole toiminut väitöskirjan ohjaajana tai ole muuten esteellinen, hänet voidaan nimetä myös tiedekunnan edustajaksi arvosanalautakuntaan.
Tiedekunnan edustajan tulee olla Helsingin yliopiston professori tai dosentti tai dosentin tasoinen Helsingin yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen (dosentin ei tarvitse olla työsuhteessa yliopistoon). Tiedekunnan edustajan tulee tuntea Helsingin yliopiston väittelykäytännöt ja väitöskirjojen arvosteluperiaatteet. Kustos voi toimia tiedekunnan edustajana, mikäli hän ei ole työn ohjaaja tai muuten esteellinen.
Väitökselle on nimetty arvosanalautakunta jo silloin, kun esitarkastajat nimettiin. Jatko-opintopalvelut lähettävät esitarkastajien lausunnot väittelijälle, ennen kuin dekaani myöntää väittelyluvan. Asiantuntijat valmistelevat dekaanin päätöksen. Dekaani päättää väittelyluvasta esitarkastajien puoltavien lausuntojen perusteella alla olevan aikataulun mukaisesti.
Väittelijän tulee sopia väitöstilaisuuden ajankohdasta vastaväittäjän, kustoksen ja tiedekunnan edustajan kanssa. Yksityiskohtaiset
Lisätietoja väitöskirjan julkaisemisesta verkossa löydät opiskelijan ohjeiden artikkelista
Tiedekuntaneuvosto määrää vastuuhenkilön ehdotuksesta väitöstilaisuuteen arvosanalautakunnan, jonka muodostavat pääsääntöisesti vastaväittäjä ja kustos. Kustos ei voi toimia tiedekunnan edustajana, mikäli hän on väitöstutkimuksen ohjaaja. Tiedekunnan edustajan tulee olla Helsingin yliopiston professori tai dosentti (dosentin ei tarvitse olla työsuhteessa yliopistoon) tai dosentin tasoinen tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen. Jääviyskriteerejä ovat osallistuminen väitöskirjatyöhön, muu yhteisjulkaisu väittelijän kanssa, sukulaisuussuhde tai muu jääviyttä aiheuttava suhde väittelijään. Väitöskirjan seurantaryhmän jäsenyys ei ole jääviyskriteeri.
Arvosanaehdotuksessa tulee ottaa huomioon paitsi väitöskirjan tieteellinen arvo myös väittelijän kyky puolustaa väitöskirjaansa väitöstilaisuudessa sekä esitarkastajien lausunnot. Arvosanalautakunnan tulee olla läsnä väitöstilaisuudessa. Arvosanalautakunta kokoontuu väitöstilaisuuden jälkeen antamaan arvosanaehdotuksen. Mikäli vastaväittäjä ja arvosanalautakunnan tiedekunnan edustaja päätyvät arvioinnissaan eri arvosanaan, täyttävät he erilliset lomakkeet ja tiedekuntaneuvosto päättää arvosanasta.
Sekä vastaväittäjä että arvosanalautakunta toimittavat lausuntonsa tiedekunnan jatko-opintopalveluihin osoitteeseen
Ennen väitöskirjan arvostelua väittelijällä on tilaisuus antaa vastine vastaväittäjän lausunnosta ja muista arvosteluun liittyvistä asiakirjoista.
Arvosteluprosessissa on eroa riippuen siitä, onko esitarkastus aloitettu ennen vai jälkeen 1.8.2025.
Tiedekunta päättää väitöskirjan hyväksymisestä tai hylkäämisestä, sekä siitä annettavasta arvosanasta vastaväittäjän ja arvosanalautakunnan lausuntojen perusteella. Käytössä on kaksi arvosanaa: hyväksytty ja hylätty. Väitöskirjan arvosanan antamisessa on arvioitava tutkimusongelman ja tulosten tieteellistä merkittävyyttä, työn itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä sekä opillista kypsyyttä. Väitöskirjan tulee osoittaa opiskelijan kykyä itsenäisesti luoda uutta tieteellistä tietoa.
Hyväksytty -arvosana edellyttää, että väitöskirjan teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita. Tutkimus kohdistuu tieteellisesti tärkeään ja hyvin perusteltuun ongelmakokonaisuuteen ja siinä on tuotettu uutta ja merkittävää tietoa tutkimusalan teorianmuodostuksen tai käytännön sovellusten kannalta. Vakavia puutteita kysymyksenasettelussa, teoreettisen taustan esittelyssä, aineiston ja menetelmien valinnassa ja tulosten esittelyssä sekä johtopäätöksissä ei sallita.
Hylkäämisperusteita ovat esimerkiksi seuraavat syyt: Kysymyksenasettelu on epämääräinen tai puutteellinen. Tutkimusaineisto on erityisen suppea tai valikoitunut suhteessa tutkittavan ongelman luonteeseen ja tutkimuksen tavoitteisiin. Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkimusongelman tarkasteluun, vaan antavat virheellisiä tai riittämättömiä vastauksia asetettuihin kysymyksiin. Työn jäsentelyssä ja otsikoinnissa on vakavia puutteita ja epäjohdonmukaisuutta. Hylkäämispäätös esitarkastus- tai arvosteluvaiheessa voi perustua myös tutkimuseettisiin näkökohtiin (esimerkiksi tieteellinen vilppi).
Opiskelija, joka on tyytymätön väitöskirjan arvosteluun, voi hakea siihen oikaisua kirjallisesti oikeusturvalautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö 64 §).
Tiedekunta päättää väitöskirjan hyväksymisestä tai hylkäämisestä, sekä siitä annettavasta arvosanasta vastaväittäjän ja arvosanalautakunnan lausuntojen perusteella. Käytössä on kolme arvosanaa: kiittäen hyväksytty, hyväksytty ja hylätty. Väitöskirjan arvosanan antamisessa on arvioitava tutkimusongelman ja tulosten tieteellistä merkittävyyttä, työn itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä sekä opillista kypsyyttä. Väitöskirjan tulee osoittaa opiskelijan kykyä itsenäisesti luoda uutta tieteellistä tietoa.
Arvosana voi olla kiittäen hyväksytty vain, mikäli työ on kaikkien arvostelukriteerien mukaan erityisen arvokas ja kunnianhimoinen. Mikäli väitöskirjalle ehdotetaan arvosanaa kiittäen hyväksytty, tulee kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten kannattaa sitä yksimielisesti ja laatia arvosanalle erityisen vahvat perustelut.
Hyväksytty -arvosana edellyttää, että väitöskirjan teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita. Tutkimus kohdistuu tieteellisesti tärkeään ja hyvin perusteltuun ongelmakokonaisuuteen ja siinä on tuotettu uutta ja merkittävää tietoa tutkimusalan teorianmuodostuksen tai käytännön sovellusten kannalta. Vakavia puutteita kysymyksenasettelussa, teoreettisen taustan esittelyssä, aineiston ja menetelmien valinnassa ja tulosten esittelyssä sekä johtopäätöksissä ei sallita.
Kiittäen hyväksytty -arvosana annetaan erityisen korkeatasoisesta ja uraauurtavasta työstä. Se edellyttää, että tutkimusaihe on tieteellisesti merkittävä ja että työn teoreettiset lähtökohdat, käytetyt menetelmät ja empiirinen osa ovat tieteellisesti korkeatasoisia. Lisäksi edellytetään, että väitöskirjan tuloksilla on huomattava tieteellinen merkitys, tehdyt havainnot ja johtopäätökset ovat uusia ja edistävät merkittävästi alan teorianmuodostusta tai käytännön sovelluksia. Tällä arvosanalla hyväksytty opinnäyte osoittaa tekijän kiitettävää opillista kypsyyttä ja itsenäisyyttä sekä omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä tieteellisen tiedon tuottajana. Lisäksi väittelijän tulee puolustaa ansiokkaasti työtään väitöstilaisuudessa. Arvosana annetaan normaalisti noin 10-15 %:lle kaikista tiedekunnan vuosittain hyväksymistä väitöskirjoista.
Hylkäämisperusteita ovat esimerkiksi seuraavat syyt: Kysymyksenasettelu on epämääräinen tai puutteellinen. Tutkimusaineisto on erityisen suppea tai valikoitunut suhteessa tutkittavan ongelman luonteeseen ja tutkimuksen tavoitteisiin. Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkimusongelman tarkasteluun, vaan antavat virheellisiä tai riittämättömiä vastauksia asetettuihin kysymyksiin. Työn jäsentelyssä ja otsikoinnissa on vakavia puutteita ja epäjohdonmukaisuutta. Hylkäämispäätös esitarkastus- tai arvosteluvaiheessa voi perustua myös tutkimuseettisiin näkökohtiin (esimerkiksi tieteellinen vilppi).
Opiskelija, joka on tyytymätön väitöskirjan arvosteluun, voi hakea siihen oikaisua kirjallisesti oikeusturvalautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö 64 §).
Vastaväittäjän matkustaminen
Matkavaraukset tulee hoitaa tiedekunnan sihteerien kautta, jotta peruutusten tapahtuessa yliopiston matkavakuutus korvaa aiheutuvat kulut. Väittelijä, ohjaaja tai vastaväittäjä voi olla suoraan sihteereihin matkojen varauksen suhteen yhteydessä (
Väittelijän ohjaajan yksikkö maksaa vastaväittäjän matka- ja majoituskuluja seuraavasti (mikäli ohjaaja ei ole työsuhteessa yliopistoon, kulut katetaan kustoksen yksiköstä):
Väittelijän ohjaaja maksaa loput vastaväittäjän matka- ja majoituskulut. Jos ohjaajalla ei ole varoja tai mikäli hän ei ole työsuhteessa yliopistoon, niin vastaväittäjän valinnasta ja kulujen kattamisesta pitää sopia yksikön johtajan kanssa etukäteen.
Muuta:
VÄITTELIJÄ: Helsingin yliopiston sopimushotellit, matkustusohje ja matkavarausjärjestelmä löytyvät
Väitössali ja väitöstilaisuus
Lääketieteellinen tiedekunta maksaa vastaväittäjän palkkion ja väitöstilaisuuden salivuokran. Mikäli väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston tiloissa ja kahvitilaisuudessa käytetään viereistä aulaa tai BM 1:n Faculty Clubia, sen 2 h varaus laitetaan samaan tilavaraukseen ja tiedekunta maksaa sen. Jos kahvitilaisuus järjestetään muualla, tiedekunta ei maksa tilan vuokraa. HUS:n tilat eivät ole yliopiston tiloja ja näiden vuokraa tiedekunta ei korvaa.
Lähtökohtaisesti väitöstilaisuus järjestetään aina Helsingissä yliopiston tai HUS:n tiloissa. Mikäli tilaisuus halutaan järjestää toisella paikkakunnalla, tulee asiasta sopia etukäteen tiedekunnan kanssa. Itsenäisesti hoidetut järjestelyt voivat johtaa väitöstilaisuuden siirtämiseen.
Väittelijä maksaa väitöstilaisuuden jälkeen pidettävän kahvitarjoilun. Tiedekunta ei maksa mitään väitöstilaisuuteen liittyviä tarjoilukuluja.
Vastaväittäjän frakkikuluja ei korvata yksikön varoista ml. mahdolliset omat projektirahoitukset.
Yliopisto ei korvaa vastaväittäjän aterioita tai maksa hänelle päivärahaa väitökseen liittyen.
Viitetietoja voit kysellä osoitteesta
Lisätietoja kululaskutuksesta saa Tuomas Hurrilta,
Väittelemisen muodot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Väitöstilaisuuden muodollisuudesta on nykyään eri tiedekunnissa erilaisia käsityksiä. Joissakin tiedekunnissa pidetään kiinni vanhoista traditioista, toisissa taas halutaan luoda seminaarimainen keskusteluilmapiiri väitökseen. Tiedekunnan nimittämä kustos on väitöstilaisuuden virallinen valvoja, joten hänen kanssaan sovitaan tilaisuuden yksityiskohdista.