Artikkeliväitöskirjat humanistisessa tiedekunnassa

Artikkeliväitöskirjan aloitusvaiheessa väitöskirjan tekijä ja työn ohjaajat sopivat väitöskirjan muodosta ja julkaisusuunnitelmasta. Päätös artikkeliväitöskirjavaihtoehdon valinnasta kannattaa tehdä mahdollisimman varhain, jotta tutkimustyön eri vaiheiden suunnittelussa ja aikataulutuksessa voidaan ottaa huomioon suunniteltu julkaisutoiminta.

Ohjaajan ja väitöskirjatutkijan velvollisuus on yhdessä rajata väitöskirjan aihe ja sisältö niin, että väitöskirja voi valmistua kolmessa–neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen. 

Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit. Väitöskirjan tulee

• sisältää uutta tieteellistä tietoa
• osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua
• osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta
• osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä
• olla tieteellisesti vakuuttava
• sisältää perusteltuja tuloksia
• olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen

Artikkeliväitöskirja koostuu samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista (ks. tarkemmat kriteerit alempana) sekä niihin liittyvästä väittelijän itse laatimasta yhteenvedosta. 

• Artikkeliväitöskirjaan hyväksyttävien osajulkaisujen tulee olla vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, minkä lisäksi voidaan hyväksyä vertaisarvioitujen toimitettujen kirjojen luvut (tekstissä viitataan jatkossa termillä ”artikkeli” molempiin).
• Artikkeleiden tulee olla joko julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä ennen käsikirjoituksen jättämistä esitarkastukseen.
• Julkaistujen tai julkaistuksi hyväksyttyjen osajulkaisujen lisäksi väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös osajulkaisuja, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Hyväksyttävien käsikirjoitusten tulee täyttää asetetut tieteelliset vaatimukset, ja niiden arvioinnissa huomioidaan aiempi vertaisarvioinnin puute.
• Väitöskirja voi koostua osin tai kokonaan yhteisartikkeleista, mikäli väittelijän itsenäinen osuus artikkeleista on osoitettavissa.
• Yhteenvedon tulee olla muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella. Yhteenvedon pituudeksi suositellaan n. 30–60 sivua (n. 66 000–132 000 merkkiä).

Humanistisen tiedekunnan artikkeliväitöskirja muodostuu pääsääntöisesti kolmesta tieteellisestä artikkelista, joista vähintään kaksi artikkelia on jo julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä vertaisarvioituja artikkeleita ja yksi artikkeli voi olla vielä tieteellisessä vertaisarvioinnissa tai viimeistelty täysimittainen artikkelikäsikirjoitus. 

Väittelijän tulee olla pääkirjoittaja ainakin yhdessä julkaistuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä artikkeleista (ainoa kirjoittaja tai nk. ykköskirjoittaja tai väittelijällä on jaettu ensimmäinen kirjoittajuus). Mikäli osa artikkeleista on tavallista suppeampia tai kun väittelijä ei ole pääkirjoittaja, väitöskirjaan tule sisällyttää useampia artikkeleita. 

Vaadittujen artikkelien määrään vaikuttavat artikkelien laajuus, niiden tieteellinen merkitys ja laatu, artikkelin julkaisufoorumi sekä väitöskirjan tekijän oman työn osuus, mikäli väitöskirja sisältää yhteisartikkeleja. Ohjaajan vastuulla on arvioida väitöskirjan sopivaa laajuutta ja suositella esitarkastuksen aloittamista.

Yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella. Yhteenvedon pituudeksi suositellaan n. 30–60 sivua (n. 66 000–132 000 merkkiä). 

Yhteenveto on artikkeliväitöskirjan ydin: se on analyyttinen johdatus työhön ja työn arvioinnin kannalta keskeinen. Se ei siis ole pelkkä laajennettu tiivistelmä artikkeleista. Yhteenvedon tulee esitellä julkaisujen muodostaman kokonaisuuden tausta ja tavoitteet, teoreettinen viitekehys ja käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. 

Yhteenvedossa osoitetaan, miten artikkelit liittyvät toisiinsa ja muodostavat tieteellisesti relevantin kokonaisuuden. Yhteenvedossa ei ole syytä esitellä uutta tutkimusta tai uutta aineistoa. Pääpaino on siinä, että tekijä tarkastelee ja arvioi artikkeleissa esitettyjä tutkimuksia kokonaisvaltaisesti ja kriittisesti.

Kirjoittajan tulisi tähdätä siihen, että artikkeliväitöskirjan artikkelit julkaistaan vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Pääasialliset julkaisukanavat ovat kansainväliset ja kotimaiset tieteelliset lehdet ja kokoomateokset.

• Jokaisen artikkelin tulee sisältää uusia tuloksia.
• Julkaistuja artikkeleita ei enää voi muokata tai korjata ennen väitöskirjan jättämistä esitarkastukseen tai esitarkastuksen jälkeen, joten artikkeleissa voidaan sallia lievää toistoa tai päällekkäisyyttä.
• Artikkeliväitöskirja voi sisältää erikielisiä artikkeleita. Julkaisukielen valinnassa on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että laaja kielivalikoima saattaa vaikeuttaa esitarkastajien ja vastaväittäjän valintaa.
• Väitöskirjan tulee sisältää vähintään kaksi julkaistua tai julkaistavaksi hyväksyttyä artikkelia eikä hyväksymättömien artikkeleiden määrä saa ylittää julkaistujen tai julkaistavaksi hyväksyttyjen artikkeleiden määrää.
• Pääosan artikkeleista tulee olla joko julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä ennen käsikirjoituksen jättämistä esitarkastukseen. Väitösprosessin nopeuttamiseksi on kuitenkin mahdollista, että julkaistujen tai julkaistavaksi hyväksyttyjen artikkelien lisäksi väitöskirjaan sisältyy artikkeli tai artikkeleita, joka on vielä tieteellisessä vertaisarvioinnissa tai viimeistelty täysimittainen artikkelikäsikirjoitus. 
• Hyväksyttyjen artikkeleiden tulee olla vertaisarvioituja ja niiden julkaisupaikan tulee olla tutkimusaiheen kannalta relevantti.
• Ei-hyväksyttyjen artikkeleiden tulee täyttää tavalliset julkaistavien artikkeleiden vaatimukset koskien pituutta, muotoilua ja tieteellistä laatua. Ohjaajan vastuulla on arvioida, onko julkaisematon artikkeli valmis käsikirjoitus, joka voidaan sisällyttää väitöskirjaan.

Julkaisukanavia suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon tieteellisten lehtien ja sarjojen erilaiset käsittelyaikataulut sekä näiden vaikutus työn valmistumiseen.

• Ohjaajien rooli mahdollisten julkaisukanavien kartoittamisessa on keskeinen.
• Artikkeleiden julkaisupaikan tulee olla tutkimusaiheen kannalta relevantti.
• Artikkelin julkaisuajankohdalle ei ole säädeltyjä rajoja; artikkelit eivät siis vanhene.
• Mikäli opiskelija ja ohjaaja arvelevat, että jonkin artikkelin tulokset ovat osin vanhentuneet, on suositeltavaa käsitellä asiaa väitöskirjan yhteenveto-osassa väitöskirjan tuloksia arvioitaessa.

Väitöskirja voi koostua osin tai kokonaan julkaisuista, joissa on useampi kirjoittaja, mikäli väittelijän itsenäinen osuus artikkeleista on osoitettavissa. Keskeistä on dokumentoida, mistä sisällöistä väittelijä on vastannut: väitöskirjan tekijän osuus kaikissa väitöskirjaan sisällytettävissä osatöissä tulee osoittaa selkeästi. Väittelijän tulee olla pääkirjoittaja ainakin yhdessä julkaistuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä artikkeleista (ainoa kirjoittaja tai nk. ykköskirjoittaja tai väittelijällä on jaettu ensimmäinen kirjoittajuus).

Mikäli väittelijän osuus ei käy ilmi yhteisjulkaisusta tai yhteenveto-osasta, väittelijä ja ohjaaja laativat selvityksen väittelijän osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa liitettäväksi esitarkastettavaan käsikirjoitukseen.

• Selvityksen tulee sisältää kuvaus väittelijän ja muiden kirjoittajien osuuksista, ja sen tulee olla kaikkien kirjoittajien hyväksymä.
• Väittelijä vastaa siitä, että kanssakirjoittajat ovat tutustuneet selvitykseen ja hyväksyvät sen.
• Ohjaajan on arvioitava ennen esitarkastuksen käynnistämistä, vastaako väittelijän kokonaistuotos tiedekunnan vaatimuksia koskien artikkeliväitöskirjan laajuutta.

Selvitys väittelijän osuudesta yhteisartikkeleissa toimitetaan tiedekunnan jatko-opintopalveluihin väitöskirjakäsikirjoituksen esitarkastukseen jättämisen yhteydessä. Selvitys lähetetään käsikirjoituksen mukana esitarkastajille, jotta he pystyvät arvioimaan, onko väitöskirjan laajuus asianmukainen.

Samaa julkaisua voidaan käyttää usean eri opiskelijan väitöskirjassa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty tai tullaan käyttämään myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä. Artikkeliväitöskirja ei kuitenkaan voi sisältää saman tekijän aikaisemman väitöskirjan osia.

Artikkeliväitöskirja esitarkastetaan kuten monografia. Työ jätetään esitarkastukseen siinä vaiheessa, kun vähintään kaksi artikkelia on joko julkaistu tai hyväksytty julkaistavaksi: väitöskirjan tulee sisältää vähintään kaksi julkaistua tai julkaistavaksi hyväksyttyä artikkelia eikä hyväksymättömien artikkeleiden määrä saa ylittää hyväksyttyjen artikkeleiden määrää.

Julkaistavaksi hyväksytyistä artikkeleista jätetään arvioitavaksi vertaisarvioinnin perusteella korjattu versio eli mahdollisimman lähellä julkaistavaa artikkelia oleva teksti.

Esitarkastajat esittävät arvionsa koko väitöskirjan tieteellisestä tasosta (sekä artikkeleista että yhteenveto-osasta) riippumatta siitä, onko artikkelit jo julkaistu. Arvioijia pyydetään kiinnittämään huomiota siihen, muodostavatko osat riittävän yhtenäisen ja laajan kokonaisuuden.

Esitarkastuksen jälkeen väittelijä voi tehdä muutoksia yhteenveto-osaan mutta ei julkaistuihin artikkeleihin. Julkaistujen artikkeleiden yksityiskohtia voi kommentoida yhteenveto-osassa. Julkinen tarkastus ja väitöskirjan arviointi noudattavat samoja muotoja kuin monografioiden osalta.

• Lue lisää väitöskirjan tarkastuksesta esitarkastajien ja arvosanalautakunnan ohjeista.

Mikäli väitöskirjan tekijä ei saa kaikkia artikkeleitaan ajoissa julkaistuksi tai hyväksytyksi, hänellä on mahdollisuus väitellä monografiamuotoisella väitöskirjalla. On kuitenkin syytä huomioida, että artikkelimuotoisen työn editointi monografiaksi voi olla työlästä. Väitöskirjan rakenne on muokattava perusteellisesti; mikäli työhön jää artikkelikokoelman rakenne, tämä todennäköisesti vaikuttaa käsikirjoituksen arvioinnissa negatiivisesti.