Äänitteen kesto: 00:25:20
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
[äänite alkaa]
[musiikkia 00:00:00] Puhuja 1 [00:00:07]: Suomi poikkes paljon muista Pohjoismaista siinä, et tääl oli tosi paljon vankeja. Täällä oli sillon viel 50-luvulla kaks kertaa enemmän vankeja suhteessa väkilukuun kun esimerkiks Jenkeissä.
Haastattelija 1 [00:00:21]: Koska huumausaineet ovat Suomessa laittomia, rikollisuudella ja huumeiden käytöllä on väistämättä kytkös. Monet päätyvät vankiloihin huumeongelman kanssa, minkä takia vankilalaitos ja päihdekuntoutus ovat kytkeytyneet toisiinsa tiiviisti. Millaista vankien päihdekuntoutushoidot ovat ja millaisia ongelmia niihin liittyy? Minä olen Aleksi Peura ja kanssani keskustelemassa vankien päihdekuntoutusohjelmista on tohtori Teemu Kaskela, tervetuloa.
Puhuja 1 [00:00:44]: Kiitos.
Haastattelija 1 [00:00:45]: Teemu, alotetaan tost sun väitöskirjasta. Se on siis varsin tuore, nimeltään The Intertwining of Substance Use Treatment and Imprisonment on the Practical Level in 21st Century Finland. Ja siinä otsikossakin on käytetty ilmasua practical level eli käytännön taso. Millasilla keinoilla sä oot tutkinu tota vankien päihdekuntoutusohjelmia käytännön tasolla?
Puhuja 1 [00:01:06]: Joo eli meillä oli, mul on oikeestaan kaks aineistoo tossa väitöskirjassa. Et toinen on etnografinen aineisto, mitä me kerättiin yhen toisen tutkijan, Jouni Tourosen, kanssa Suomessa osana semmosta pohjoismaista hanketta. Ja siinä me jalkauduttiin vankiloihin päihdekuntoutusohjelmiin ja sitten [?? 00:01:25] niissä kuntoutusohjelmissa ja sitten tehtiin haastatteluja sekä henkilökunnalle että sitten vangeille, jotka osallistu näihin kuntoutusohjelmiin. Ja toinen aineisto on sitten tämmönen laajempi rekisteriaineisto, ja siinä taas sitten on enemmänkin tutkittu semmosten ihmisten elämänkulkua, jotka on ollu päihdekuntoutuksessa nimenomaan siviilissä ja sitten katottu erityisesti vankeutta siinä elämänkulussa, minkälaista roolia se näyttelee siinä.
Haastattelija 1 [00:01:54]: Voisin kuvitella, et tommosiin jo rekisteritietoihin käsiks pääseminen voi olla aika vaikeeta, siellä on aika sensitiivistä aineistoa varmasti. Kuinka monimutkanen se prosessi oli saada sitä aineistoa käsiin?
Puhuja 1 [00:02:06]: No oli se ainakin erittäin pitkä. Et mä muista, että menikö meillä ehkä kaks vuotta, että me saatiin sitten lopulta se aineisto kasaan. Ja se koostu siis paljon semmosista rekistereistä, joita ei ollu tarkotettu tutkimuskäyttöön. Siinä sitten taas vierähti myös aika paljon aikaa, et me saatiin [?? 00:02:26] muokattua sitten sieltä sitten semmosia muuttujia, mitä pysty käyttämään siinä tutkimuksessa.
Haastattelija 1 [00:02:31]: Mua kiinnostaa tämmönen historiallis-yhteiskunnallinen näkökulma kans tähän. Sä mainitsit tos sun väitöskirjassa, että huumeiden käyttö yleistyy ja niitten huumeiden käyttöön liittyvien ongelmien määrä kasvaa 1990-luvulla. Ja ensinnäkin miksi, mutta sit kuinka suuresta muutoksesta noin niinku suunnilleen mittaluokan tasolla puhutaan?
Puhuja 1 [00:02:48]: Suomihan on ollu vähän semmonen outo lintu ikään kun semmosessa länsieurooppalaisessa kehyksessä, että täällä huumeiden käyttö lisäänty nuorison keskuudessa [?? 00:02:58] isoissa kaupungeissa 70-luvulla, puhuttiin tämmösestä ensimmäistä huumeaallosta, mut sitten 90-luvulla muissa maissa pitkälti se ikään kun se aalto jäi sillon päälle, mut Suomessa se [?? 00:03:08] laantu, ja sitten vasta 90-luvulla tietyllä tavalla tuli tämmönen, ensin puhuttiin toisesta huumeaallosta, [?? 00:03:15] se meiän huumeiden käyttö yleisty samalle tasolle pitkälti kun muuallakin Länsi-Euroopassa. Ja se [?? 00:03:22] samanaikasesti sitten ongelmat lisäänty. Et sekä ongelmakäyttö että huumeiden käyttö lisäänty ja [?? 00:03:29] ehkä jollain tavalla tuli osaks suomalaista päihdekulttuuria.
Haastattelija 1 [00:03:32]: Mistä se 80-luvun tavallaan semmonen suhteellisen vähäinen huumeiden käyttö, mihin se liitty? Onks siitä tutkimustietoo?
Puhuja 1 [00:03:38]: No en mä tiiä, onks siitä ihan tarkkaa tietoo, että minkä takia [?? 00:03:42] Suomessa se ei jääny sillain päälle. Että tietty me oltiin aika syrjässä Itämeren erottamana, ja että onko siinä sitten ollu syytä. Että aika paljon sitten on selitetty esimerkiks sillä EU:hun menolla ja tämmösillä asioilla ja asioilla sitä sitten sitä 90-luvun juttua. Mutta siinä 90-luvulla kyllä myös muissakin maissa huumeiden käyttö yleisty.
Haastattelija 1 [00:04:04]: Palaan vielä tuohon mittaluokkakysymykseen. Kuinka iso muutos se 90-luvulla on? Et puhutaan, että tuhannesta kymmeneentuhanteen vai mikä se suunnilleen karkeesti on se mittaluokkamuutos ollu?
Puhuja 1 [00:04:14]: No sillain, että jos aatellaan 90-luvun alkua, niin mä tykkään eniten ehkä semmosesta vuosiprevalenssista, eli kuinka moni ihminen ikään kun kyselytutkimuksessa on käyttäny viimesen vuoden aikana ainakin kerran huumeita. Niin se oli 92, se oli yks prosentti, ja nyt se on yli kymmenen prosenttia. Ja samalla lailla vankiloissa tietyllä tavalla ne 90-luvun, tai 80-90-luvun taitteeseen sijottuva tämmönen vankien terveystutkimus, niin siinä vangeilla, joilla oli ollu jossain vaiheessa elämäänsä huumeongelma, niin se luku oli suurin piirtein jotain 10, 15 prosentin luokkaa vähän eri diagnoosijärjestelmällä, kun se sitten taas nyt on noin 60:tä prosenttia. Et puhutaan aika merkittävästä.
Haastattelija 1 [00:04:58]: Todella merkittävä muutos kyllä.
Puhuja 1 [00:05:01]: Tässä on hyvä huomioida se [?? 00:05:03], että oon itte ikään ku viettäny nuoruuteni 90-luvulla, niin se mun sukupolvi ja sitten sen jälkeiset sukupolvet [?? 00:05:12] käyttää enemmän huumeita kun ne aiemmat sukupolvet. Et se [?? 00:05:16] väestössä kumuloituu koko ajan. Että vaikka huumeiden käyttö [?? 00:05:19], jos katotaan jotain koulukyselyitä, mis on aina se sama ikäluokka, niin ei kasva mitenkään merkittävästi, mut sitten väestön kokonaistasolla se kasvaa ihan todella paljon. Ja varmaan todennäkösesti nyt [oon? 00:05:32] neljässäkymmenessä, niin voi olettaa, että se pikkuhiljaa kasvaa edelleen aika monta kymmentäkin vuotta, jos jotain ei muutu paljon.
Haastattelija 1 [00:05:39]: Tohon 80-90-luvun taitteeseenhan osuu myös Suomessa iso lama, ja sun väitöskirjassakin sä mainitset, et 90-luvulla vähennettiin institutionaalista hoitoa päihdeongelmien kans. Ni onks täs mahollista nähä jonkinlaista laman pitkää häntää?
Puhuja 1 [00:05:53]: No varmaan sen päihdekuntoutuksen, et kylhän se on muuttunu paljon. Toisaalta se avohoito ei välttämättä oo pelkästään huono asia. Että aikasemmin voi olla, että kuntoutettiin liikaakin laitoksessa ihmisiä, jotka ei välttämättä tarvis laitoshoitoo. Ja et siin on tapahtunu semmosta siirtymää sinne avohoitoon, mikä on varmaan liittyny kustannuksiin, mutta myös saattaa olla ihan rationaalistakin. Et en suoraan siihen pelkästään lamaan kytkis. Et siinä on voinu olla ihan järkeviäkin syitä, missä määrin. Et samanaikasesti Yaira Obstbaum-Federley on tutkinu itte asias sitä, ja sillä on väitöskirjassaan taas semmonen ajatus, tai se tuo esille sen, et samanaikasesti tosiaan [?? 00:06:42] semmosesta siviilin päihdekuntoutuslaitoksista se päihdeongelmien hallinnointi sitten siirty tosi paljon vankilaan. Et ehkä siinä kävi semmosta siirtymää sitten samalla.
Haastattelija 1 [00:06:51]: Vielä tähän yhteiskunnalliseen kontekstiin, ennen kun pureudutaan tarkemmin tohon sun väitöskirjan aiheeseen, niin siinä mainitaan kans, et nykyään Suomi on väkilukuun suhteutettuna yksi Euroopan johtavista huumekuolemamaista, ja se nyt ei oo ehkä ihan mairitteleva asia olla siellä tuon kyseisen listan piikkipaikoilla. Mut miks Suomessa nimenomaan kuollaan paljon huumeisiin?
Puhuja 1 [00:07:12]: Periaatteessa, tai siinä on myös semmosia tilastollisia syitä, et Suomessa myös tehdään tosi tarkkaa kuolinsyytutkimusta verrattuna moniin maihin. Et se voi olla, että Pohjoismaat näyttäytyy siinä jollain tavalla vähän liiankin huonossa asemassa suhteessa siihen, mitä todellisuus on. Mut Suomessahan käytetään tosi paljon pistämällä huumeita, et se on yks juttu. Ja sitten käytetään sekasin monia aineita samaan aikaan, et sit se voi olla. Ja sitten tietenkin myös alkoholia, erityisesti näitten, mihinkä kuollaan, opioidit ja bentsodiatsepiinit, niin ne ei sovi myöskään yhteen alkoholin kanssa. Et [?? 00:07:54] semmonen pyhä kolminaisuus, että jos on bentsodiatsepiinejä, opioideja ja alkoholia, niin se on tosi vaarallinen.
Haastattelija 1 [00:08:00]: Koska huumeet oli ja on yhä laittomia, niin tää on varmaan johtanu sit myös loogisestikin vankeustuomioihin niistä huumausainerikoksista. Mut millanen vaikutus näillä huumeiden käytön yleistymisellä sit oli taas vankilalaitokselle ja kuinka sit vankiloissa on alettu hoitaa ja hoidetaan yhä huumeongelmien kanssa painivia vankeja?
Puhuja 1 [00:08:20]: Mä tietyllä tavalla liitän sen vähän eri kulkuun. Et se ei pelkästään liity siihen, että huumeet lisääntyy yhteiskunnassa, mut et samanaikasesti [?? 00:08:33] tapahtu semmonen rangaistuspoliittinen käänne, ja jossa pitkästi selittää, niin Suomessa on ollu tämmönen kuntoutusajattelu hyvin vahva vielä 50-luvulla. Ja sit mä selitän kohta sen [kuntoutusajattelun? 00:08:51] tarkemmin. Ja se on johtanu siihen, et Suomi poikkes paljon muista Pohjoismaista siinä, et tääl oli tosi paljon vankeja. Täällä oli sillon viel 50-luvulla kaks kertaa enemmän vankeja suhteessa väkilukuun kun esimerkiks Jenkeissä. Ja sitten 60-luvulla päädyttiin siihen, että halutaan [?? 00:09:08] siirtyä, siirtää sitä rangaistuspolitiikassa tämmöseen uusklassismiin ja sen seurauksena [?? 00:09:16] vaan päätettiin, että lasketaan rangaistuksia, että halutaan tiputtaa sitä vankien määrää suhteessa väkilukuun. Ja 80-luvulla sitten päädyttiinkin siihen, että oltiin Pohjoismaitten tasolla ja tosi matalal tasolla kansainvälisesti. Ja ne kuntoutusajattelu ja uusklassismin tai tämmösen klassisen [klassismiajattelun? 00:09:38] ero on siinä, että tätä uusklassismia vois ehkä kuvata semmosen tämmösen klassisen, joo, niin kun roomalaisen Justitia-jumalan kautta, missä oikeus on [?? 00:09:49] sokee ja kaikille annetaan se sama rangaistus riippumat siitä, et mitkä sen henkilön ominaisuudet on. Eli se [rangaistaminen? 00:09:56] kohdistuu tekoon. Kun taas sitten tässä kuntoutusajattelussa siinä taas kärjistetysti ajatellaan, että se rangaistuksen tehtävä on myös kuntouttaa sitä henkilöö, jollon se [rangaiseminen? 00:10:09] kohdistuu enemmän siihen ihmiseen. Ja sillon [?? 00:10:15] ne rangaistuksetkin voi poiketa siitä, että mitä se ihminen toisaalta niinku, millasia ominaisuuksia sillä on ja että kuinka se tietyllä tavalla etenee siinä rangaistuksen aikana. Ja Suomessa ei ollu myöskään, koska vahvasti oltiin tämmösen uusklassisella ajattelulla, niin Suomessa ei ollu ehkä sen takia niin paljon päihdekuntoutusohjelmia. Siihen kyllä liitty paljon muitakin syitä. Ja 90-luvulla sitten oikeestaan kaikissa Pohjoismaissa aika samanaikasesti alettiin ottamaan näitä kuntoutusohjelmia käyttöön.
[musiikkia 00:10:46]
Haastattelija 1 [00:10:58]: Sä mainitsit tos sun väitöskirjassa, oletan että se liittyy tähän samaan aiheeseen, on kans vuosien 2000 ja 2005 välillä niin on yli 40 prosentin nousu Suomessa, siis vankeusasteessa, oletan että huumerikoksiin liittyen. Se on osa tätä samaa kuntoutusparadigman uudistumista?
Puhuja 1 [00:11:13]: No joo, tietyllä tavalla joo, mutta sitten siinä ei kumminkaan sitten käyny sillain. Siinä oli semmonen pelko siinä kohtaa, et [?? 00:11:22] et koska me ajattelullisesti lähetään kuntouttamaan niitä vankeja, niin sitten ikään kun haalitaan ihmisiä vankilaan, että me voidaan kuntouttaa niitä, ja se [?? 00:11:34] siinä kohtaa oli tosi iso nousu, mut se vankiluku ei kumminkaan sitten jatkanu kasvuaan. Ehkä semmoset pahimmat ikään kun pelot siitä, että me täytetään vankilat ihmisillä, että saadaan ne kuntoutettua, ei kumminkaan sillain toteutunu siinä muodossa.
Haastattelija 1 [00:11:50]: Sä käytät tos sun väitöskirjassa termiä penal welfarism, niin mä yrittämällä yritin keksiä jonkun hyvän suomennoksen sille, en keksiny. Avaisiks sä tota termii vähän? Ja jos keksit jonkun hyvän suomennoksen, niin mielelläni kuulen sen.
Puhuja 1 [00:12:04]: No joo, siis se on, en mäkään keksiny kauheen hyvää suomennosta, mut niitä oli erilaisia, ja mä valitsin sen kuntoutusajattelun, ja se ikään kun viittaa siihen, mutta se on aika jossain määrin epätäydellinen suomennos kyllä sekin.
Haastattelija 1 [00:12:20]: Ja kuntoutusajattelu oli siis tää uus paradigma tässä?
Puhuja 1 [00:12:23]: Joo. Joo, ja niit on hyvä ajatella tosiaan semmosena ehkä enemmän jatkumona, missä toisessa päässä on tämmönen kuntoutusajattelu ja toisessa sitten se uusklassinen ajattelu. Että ei varmaan missään olla [?? 00:12:35] ihan puhtaasti kummassakaan. Ja ajatus on, että me siirryttiin Suomessa pikkusen sitten taas sinne kuntoutusajattelun suuntaan enemmänkin, kun että oltais jotenkin täysin vaihdettu paradigmaa.
Haastattelija 1 [00:12:46]: Sä oot tosiaan etnografisesti haastatellu ja tutkinu tätä aihetta, niin kuinka innokkaasti noi vangit ite osallistuu noihin päihdekuntoutusohjelmiin? Onks heillä semmonen, onks he innokkaasti mukana ja pysyykö he mukana niissä ohjelmien vaatimuksissa ja?
Puhuja 1 [00:13:01]: Joo, kyllähän siinä oikeestaan me lähettiin siinä tutkimuksessa siitä, tai me oltiin kiinnostuneita siitä, että just että koska [?? 00:13:11] se kuntoutusajattelullinen juttu, et ne ihmiset, jotka joutuu vankilaan, niin jos heillä on kirjattuna tämmöseen rangaistusajan suunnitelmaan se, että heil on päihdeongelma, niin osallistumalla niihin päihdekuntoutusohjelmiin, niin [?? 00:13:27] sai myös etuja siinä vankeusuralla, jos sitä uraks voi sanoo. Että saatto olla, että pääsee nopeemmin vaikka avovankilaan tai jollekin vähemmän suljetulle osastolle tai tällain. Ja me oltiin kiinnostuneita siitä, että onks se pelkästään se syy, minkä takia ihmiset osallistuu siihen. Mut vangit [?? 00:13:46] niissä haastatteluissa ja myös sen havainnoinnin kautta, niin se vaikutti siltä, että toisaalta kyllä heillä oli myös niitä syitä, jotka liittyy siihen vankeusuran edistämiseen, mut sitten samanaikasesti he vaikutti, että he aika aidosti myös halus ikään ku saada eväitä tai jonkinnäkösii ehkä työkaluja siihen kuntoutumiseen päihdeongelmista mutta myös rikollisuudesta. Mitkä siihen rikollisuuteen vähentäminen liittyy tosi vahvasti, niin on integroitu siihen päihdekuntoutusohjelmiin vankiloissa. Ihan innokkaasti, toisaalta semmosista motiiveista, mitkä liittyy siihen vankeusuraan, mut sitten samanaikasesti tuntu, että siinä ei nähty kauheesti ristiriitaa, et samanaikasesti sai etuja, mutta toisaalta haluttiin oikeesti kuntoutua.
Haastattelija 1 [00:14:30]: Sehän on mukava kuulla. Mites nää sitten näitten ohjelmien ohjaajat, he on ilmeisesti vankiloissa työntekijäasemassa kuitenkin, niin miten heidän tavallaan asenteet ja näkemykset vaikutti tai miten ne tulee esiin, miten he suhtautuu näihin päihdekuntoutusohjelmiin?
Puhuja 1 [00:14:46]: Siinä yhessä meiän tutkimuksessa, mikä on just yks mun väitöskirjan artikkeli, ikään kun nostettiin semmonen antaa mahdollisuus niin siihen keskiöön, että miten he kuvaa sitä omaa rooliaan. Ja niitten ohjaajien osalta niin se oli myös kiinnostava löydös, että huomattiin, että vangit suhtautu heihin hyvin eri tavalla kun vartijoihin, vaikka he tosiaan Suomessa on vankilan henkilökuntaa. Eri Pohjoismaissa se oli toteutettu aika eri lailla, et mikä heidän [?? 00:15:19] status, että oliks se jonkun ulkopuolisen vai oliks he vartijoita. Mut että [?? 00:15:24] tavallaan vaikka he oli henkilökuntaa, ja halus itte korostaa sitä, että he on henkilökuntaa, niin vangit kumminkin suhtautu heihin aika eri lailla.
Haastattelija 1 [00:15:31]: Mul on lainaus tosta sun väitöskirjasta. Päihdekuntoutus on normalisoitunut osaksi vankilainstituutiota ja vankeustausta sekä korkea vankeusriski ovat tyypillisiä piirteitä päihdehoidon asiakkaiden keskuudessa. No ehkä semmonen tavallaan ydinkysymys, mikä mulla tästä nousee mieleen, on se, et kumpi on se kana ja kumpi on se muna. Et onko ensin päihdeongelma, jonka takia päädytään vankilaan, vai ollaanko ensin vankilassa tavallaan semmosella rikollisella uralla, jos näin haluaa sanoa, ja sitten tulee se päihteet mukaan kuvioihin? Vai onks tää koko kysymys itsessään jo turha tai jopa haitallinen?
Puhuja 1 [00:16:06]: Joo, varsinkin [?? 00:16:08] ehkä pitää ajatella [?? 00:16:10] ehkä semmosta rikollisuutta yleisesti, että vankila on Suomessa aika sillain, et sinne ei kumminkaan ihan nuorena jouduta. Et siinä mielessä voi aatella, että se ehkä yleensä se semmonen päihteiden käyttö, joka jotenkin vähän niinku on pois hallinnasta, niin varmaan siinä mielessä tulee ensin. Mut en ehkä näkis sitä [?? 00:16:30] ehkä semmosena muna ja kana -kysymyksenä, vaan [?? 00:16:34] semmoset hyvin erilaiset kehityskulut just se liittyen siihen rankasemisen ideologiseen muutokseen että sitten siihen huumeongelmien yleistymiseen ja sen takana oleviin juurisyihin ni [?? 00:16:48] aiheuttaa molempia asioita.
Haastattelija 1 [00:16:50]: Sul on hieno ilmasu tossa väitöskirjassa. Käytät ilmasua askel takaovelta arkeen on keskeinen hetki, jolla kuvaat siis sitä, miten tavallaan vankilasta pois pääseminen niin miten se on se kriittinen hetki tavallaan kuntoutumisen kanssa. Miten sun mielestä ton askeleen ottamista voitas helpottaa?
Puhuja 1 [00:17:11]: Siihen jonkin verran, must tuntuu, että siihen jo kiinnitetään enemmän huomioo siihen vapautumisen jälkeiseen hetkeen, että mitä siihen aikasemmin on kiinnitetty, ja ollu semmosia hyviä hankkeita esimerkiks siihen. Mut se tosiaan kyl se vaatii sen, että tietyllä tavalla siitä ihmisestä jollain tavalla pidetään kiinni siinä. Että jos ei vaikka oo asuntoo eikä mitään, kun pääsee sieltä vankilasta, niin siitä voi varmaan jokainen kuvitella, et siit on aika vaikee [?? 00:17:48] sitten olla löytämättä niitä vanhoja tapoja ja kuvioita. Varsinkin jos niinku et käytännössä päästetään ihminen takas sinne ympäristöön ilman, et siin on tehty mitään sosiaalista tukee, niin hankalaa se on.
Haastattelija 1 [00:18:02]: Varmaan monet kans tarttuu taas päihteisiin sitten tuommosena eskapismin muotona siinä.
Puhuja 1 [00:18:07]: Joo, ja he aika paljon myös siellä päihdekuntoutusohjelmissa niin toi myös esille sitä, että siel vankilassa oli helpompi pysyä selvinpäin, vaikka vankiloissakin on kyllä päihteitä liikkuu, niin se on kumminkin huomattavasti helpompaa. Mut sitten kun tosiaan vapautuu, näkee ne vanhat kaverit, joutuu semmosiin samanlaisiin tilanteisiin ja muuta, niin et se nähtiin myös haasteeks. Ja kyllä siihen niissä kuntoutusohjelmissakin kiinnitettiin huomioo ja mietittiin [?? 00:18:37] ajatusmalleja ja toimintatapoja, että miten semmosessa tilanteessa sitten pitäs toimia.
Haastattelija 1 [00:18:43]: En tarkota sitä ikävänä kysymyksenä, mutta se on varmaan kans semmonen ajatus, mikä joillekin keskivertokansalaisille nousee esiin. Et semmosille keskivertokansalaisille nimenomaan, joilla ei ole minkäänlaista vankeustuomio- tai huumeongelmataustaa, niin heille saattaa olla vaikee nähdä tämmösten vankien päihdekuntoutusohjelmien hyödyllisyyttä tai merkitystä laajemmin yhteiskunnallisena voimavarana. Varmasti yksilöillehän kaikki ymmärtää, että jos sulla on päihdeongelma ja sä pääset kuntoutukseen, niin se on luultavasti hyvä asia sulle yksilönä, mut yhteiskunnan tasolla sitä saattaa joillakin olla vaikeuksia tavallaan yhdistää näitä pisteitä. Niin mitä sä tämmösille henkilöille sit sanoisit?
Puhuja 1 [00:19:22]: No siis ne kuntoutusohjelmat [?? 00:19:25] ne [?? 00:19:26] yks syy siihen 90-luvulla, että minkä takia ne myös tuli, niin oli se, että niistä alettiin saamaan aika hyvää tutkimusnäyttöö tietyn tyyppisis tämmösis kognitiivisis, [?? 00:19:38] ohjelmista, että ne oikeesti toimii. Mut et ittelle ehkä enemmän vaikeeta on ollu selittää ihmisille sitä, et [?? 00:19:48] koska nään siinä kumminkin siinä myös täs kuntoutusajatteluun siirtymässä aikamoisia riskejä. Et tietyllä tavalla itte jossain määrin myös kyseenalaistan sen, että tää on [?? 00:20:02] myös vaarallinen. Voi olla, et se sisältää riskejä se, että me lähetään tekemään vankiloihin kuntoutusohjelmia ja viemään sitä kuntoutusta sinne, koska se voi johtaa helposti sitten siihen, että me [?? 00:20:19] rangaistaan ihmisiä sen takia, et me saadaan ne vankiloihin kuntoutettaviks, vaikka ne teot ei välttämättä sitten ois niin moitittavia, että niistä muuten annettais sitten semmosia rangaistuksia. Et se [?? 00:20:32] semmonen oma niitten kuntoutusohjelmien kyseenalastaminen, niin sitä on joskus vaikeempi selittää ihmisille. Et must tuntuu, että ihmiset aika useesti ajattelee, et se on tosi järkevää, ja sitten koittaa itte sanoo, että siinä on puolia, mitkä ei välttämättä oo sitten just [yhteiskunnallisella? 00:20:52] laajassa tasossa välttämättä niin hyviä.
[musiikkia 00:20:56]
Haastattelija 1 [00:21:07]: Sun tutkimukses on tosiaan kaks aspektii, tai tutkimuksissa, koska tässä on monta artikkelia, jotka tekee tosta sun tutkimusaineistosta hyvin sensitiivistä. Eli ensinnäkin siellä on henkilötietoo, mut siel käsitellään myös huumeita ja rikollisuutta ja rekisteriaineistoa vielä kaiken lisäksi. Ni millasilla toimilla sä varmistit tota tutkimusta tehdessä, et nää jo ennestään varsin vaikeassa asemassa olevat henkilöt ei joutuis sun tutkimuksen tiimoilta vielä lisävaikeuksiin tai uudelleen vaikeaan tilanteeseen?
Puhuja 1 [00:21:36]: Joo et niissähän, tietenkin, ne on aika erilaisia aineistoja. Et se rekisteritutkimukseen liittyen, niin siinä tietenkin semmoset ihan tämmöset aika teknisetkin ratkasut, se että niitä saadaan aineistoja jossain niinkun suhteellisen anonyymeiks. Ja sitten siinä on tosi monia muuttujia ja kaikkee, et siin tietyllä tavalla semmosen välillisen tunnistamisen riskit kasvaa. Ja sitten se, et kuinka niitä aineistoja käsitellään ja kuinka niitä säilytetään ja tän tyyppiset asiat on aika keskiössä. Ja onneks mä oon siis A-klinikkasäätiöllä töissä, jossa on myös hoitotietoja jo käsitelty pitkään. Et se on ollu, että meillä on ollu myös aika hyvä tekninen tuki siihen säilyttämiseen. Jos aattelee niitä haastatteluja, niin niissä sitten saattaa tulla semmoset ihan, et pitää [?? 00:22:30] kumminkin osata lukee niitä ihmisiä. Et joskus voi olla, että joutuu jättämään jonkun kysymyksen välistä, ettei [?? 00:22:37] kaiva liian syvälle ja ettei se tutkimus riko sitä ihmistä. Mut ehkä noissa [?? 00:22:44] tehny aika paljon erilaista tutkimusta ja kaikissa päiväkeskuksissa ja nytten esimerkiks semmosessa hankkeessa, missä haastatellaan tämmösten nuorten itsemurha-, väkivalta- ja huumekuolemia, niin ehkä se ei ollu [?? 00:22:59] aihepiirinä toi ei ollu niin sensitiivinen kuitenkaan ne vankiloitten päihdekuntoutukseen liittyvät haastattelut sitten lopulta verrattuna moniin muihin. Ja ihmiset, tuntu, että ne aika mielellään kertoo ja. Et se ei ehkei ollu ihan niin sensitiivinen se kuntoutusohjelmat kun sitten jos käsitellään jotain [psykososiaalisia? 00:23:21] ongelmia tai sitten vaikka just läheltä piti -tilanteita joittenkin kuolemien kans.
Haastattelija 1 [00:23:28]: Mä tykkään lopettaa aina nää jaksot semmoseen kysymykseen, joka on, joskus mä käytän termiä ratkaisukeskeinen, joskus mä puhun eteenpäin katsovasta, mut jotain sen kaltaista vähän niinku ehkä nyrjähtäneestä vinkkelistä kattovaa kysymystä, niin mä maalaan skenaarion. Sinulta, Teemu Kaskela, kysytään, ja vain sinulta kysytään, että millasilla konkreettisilla toimilla sä alkaisit viedä vankien päihdekuntoutusohjelmia eteenpäin? Rahalla ei oo väliä, muitten mielipiteillä ei ole väliä. Nyt tulee Petteri Orpo ja Alexander Stubb ja koko Suomen valtio sinun luoksesi ja sanoo, että nyt sano mitä me tehdään, ni mitkä ois ne ensimmäiset asiat?
Puhuja 1 [00:24:07]: No joo, mä ehkä lähtisin purkamaan sitä sitä kautta, että lähtisin miettimään, että meil on semmosia ihmisiä nyt vankilassa, jotka ehkä ennemminkin pitäis olla päihdekuntoutusohjelmissa tai niihin ois pystytty aikasemmin ikään kun, jos se huumehoitoon hakeutuminen ois tapahtunu vaikka aikasemmin, niin he ei ehkä ois siel vankilassa. Tai sitten jos rangaistukset ois pienempiä, niin ehkä he ois hoidossa jossain siviilissä eikä vankilassa. Niin lähtisin ehkä purkamaan sitten sitä kautta, että onks meillä tarpeellista pitää näin paljon ihmisiä, jotka [?? 00:24:43] enemmänkin tarvis hoitoo, ni vankilassa. Ni se on ehkä se, mihin lähtisin keksimään ratkasuja.
Haastattelija 1 [00:24:50]: Erittäin hyvä vastaus. Kiitos Teemu Kaskela.
[musiikkia 00:24:52]
Haastattelija 1 [00:24:59]: Kiitos Helsingin yliopiston kirjaston Avoimella otteella -podcastin kuuntelemisesta. Löydät lisää jaksoja osoitteesta helsinki piste fi kautta fi kautta avoimellaotteella. Voit myös lähettää palautetta ja kysymyksiä sähköpostiosoitteeseen avoimellaotteella at helsinki piste fi.
[äänite päättyy]